23. joulukuuta 2012

Äitin tyttö.

Joulusiivous saatu tehtyä ja tämä talo ei ole koskaan ollu näin puhdas. Ihana puhtauden tuoksu tulee vastaan joka huoneessa! Ihanaa. Huomenna saa siis keskittyä tekemään ihania jälkiruokia. Ajattelin tehdä ainakin sellasen raikkaan marjajäädykkeen, jouluisen luumujuustokakun ja jos jaksan niin myös jotain suklaista kakkua olisi ihana aattoiltana syödä. Niin ja olihan mulla myös pari suunnitelmaa alkupala pöytäänkin. Lisäksi teen itse myös perunasalaatin. Äitini on tehnyt joulupöytään ainakin laatikoita.

Mutta saas nähdä miten tuo leipominen sitten sujuu kahden tytön kanssa. Pakkasia on luvattu koko joulun yli ja Titiuulle ei uni oikein sisällä tahdo maistua. Lisäksi hänestä on tullut niin äitin tyttö. Silloin kun sylittely vaihe iskee päälle ei mikään muu kelpaa kuin äitin syli. Isiä jopa välissä juostaan karkuun. Ulos kun yritän mennä jää tyttö oven taakse itkemään. Ja vieraita ujostellaan ja kurkitaan tietysti äitin kainalosta. Mutta nautitaan nyt siitä kun toinen haluaa sylissä olla, kohta sekin on ohi.

Mutta nyt täytyy mennä jo nukkumaan. Huomenna on taas paljon tekemistä. Öitä.

19. joulukuuta 2012

Mietteitä joulun alla.

Joulu kolkuttelee ovella ja pieni joulustressi alkaa ehkä hiipiä meillekkin. Joulu "vieraamme", jos heitä nyt vieraiksi voi kutsua, saapuvat vasta aaton vastaisena yönä, joten lähes kaikki järjestelyt on tehtävä ennen sitä. Lahjat on onneksi jo ostettuna, vielä olisi siis siivous, kuusen hankinta, jonka kyllä saa mies hoitaa, ruokien osto ja valmistus sekä lahjojen paketointi. Ennen rakastin paketoimista. Oli ihana laittaa lahjat lattialle ja tehdä jokaisesta paketista kaunis, nyt tuntuu että väliäkö sillä mihin ne lahjat on kääritty, hyvä jos ehdin niitä käärimään ollenkaan. Ja toivottavasti äitini muistaa sen kuusenjalan!

Pienen lisästressin on tuonut Titiuun huono painon nousu. Painokäyrä sen kun jatkaa laskuaan. Kävimme pari päivää sitten ylimääräisessä punnituksessa neuvolassa ja kuukauden päähän saatiin aika lääkärille ja jos paino ei ala nousta yhtään paremmin tulee ehkäpä käynti keskussairaalaan tai ainakin käyrät laitetaan sinne näytille. Terveydenhoitaja kyllä sanoi, että ei kannata alkaa asian kanssa huolehtimaan, koska Titiuu muuten voi hyvin ja on tyytyväinen mutta minkä sitä itselleen voi. Huolehdinhan mie.

Mutta mitäs muuta pienelle Titiuulle kuuluu? No hyvää, jos ei pientä kokoa lasketa. Tai pienen koonsa ansiosta Titiuu liikkuu hyvin sukkelasti, kävelee, juoksee ja joskus jopa hyppii. Hallitsee kehonsa tosi hyvin, sillä kävely on hyvin varmaa ja kaatumisia sattuu lähinnä väsyneenä. Sohvalle ja sängylle päästään jo itse ja päästiinpä eilen jo sängyltä alaskin. Ensin mentiin sängynlaidalle, käännyttiin niin että jalat oli reunaan päin, peruutus, naama patjaan kiinni ja siitä liukumalla alas jaloilleen lattialle ja kävellen eteenpäin. Todella mallikkaasti ja selvästi tarkoituksella. Varsinaisia sanoja en vielä erota, mutta selvästi yrittää jo sanoja matkia ja usein onnistuukin niin että ensimmäinen tavu on oikein.

Muttei pelkkää hyvää vaan ikäviäkin kokemuksia on mukaan tarttunut. Titiuu oli ensimmäisen kerran kipeänä. Lauantaina mukaan tarttui pieni yskä ja sunnuntaina oltiinkin päivä kuumeessa. Ja olihan se äidillekkin raskasta kun ei oikein tiennyt miten auttaa vaikka selvästi näki ettei pienellä ole kaikki hyvin. Mutta siitä selvittiin onneksi vain yhdellä päivällä ja maanantai oli jo kuumeeton. Vielä vaivana on kyllä se yskä ja ajattelin huomenna terveyskeskukseen soitella, ennen kuin joulupyhät pukkaa päälle.

Naksut on herrrrkua!

Ja Rommi seuraa naksujen hajua kuin hai laivaa.
Tätä Rommin possua pitää Titiuun aina tutkia,
vaikka itku pääsee joka kerta kun lelu alkaa vinkua.

"Ai, tähänkö ei saa koskea?"
Nämä kuvat on otettu joulukuun alussa ja nyt joulusiivouksien
aikana tehtiin tästäkin hyllystä turvallisempi laittamalla sinne
Titiuun lelut.

25. marraskuuta 2012

Rytmit hukassa

Rytmit on ollu vähän hukassa viime päivinä. Vai onkohan se sittenkin kävelyn tuomaa innokkuuta, mutta Titiuu ei halua nukkua. Sänkyyn kun mennään niin se on täyttä huutoa ja niin kauan että vaihdetaan huonetta. Eilen vielä valvomista lisäsi pienet puolentunnin tirsat autossa illalla juuri ennen kuin olis ollu aika mennä nukkumaan. Kukuttiin sitte ylhäällä puolille öin. Tänään mentiinkin päivä yksillä päiväunilla ja uni tulikin jo ennen kymmentä ja ilman itkuja.

Päivä vain yksillä unilla vaan vaatii enempi tekemistä, muuten iskee kärty. Tänään hoidettiin asia kylästelemällä ystäväni luona, jolla on kaksi Titiuuta hiukan vanhempaa lasta, tyttö vajaa 3 vuotta ja poika vajaa 2 vuotta. Olemme kyläilleet tässä perheessä usein, mutta nyt ensimmäistä kertaa niin että Titiuukin osasi kävellä. Ja voi sitä ihmetystä, kun toiset lapset huomasivat, että sehän kävelee! Mitä ihmettä! Ja Titiuukin oli jotenkin enempi mukana kun oli kahdella jalalla menossa matkassa.

Ensiaskeleet otettiin siis noin kuukausi sitten, reilu yhdeksän kuukauden ikäisenä ja nyt kävellään jo täyttä päätä. Onneksi vauhti ei ole kuitenkaan hurja, eikä juosta kuin päätön kana vaan Titiuun meno on hyvin maltillista ja varovaista. Heti jos tasapaino alkaa horjua pysähtyy tyttö ja jatkaa matkaa kunnes tasapaino on taas saavutettu. Tai jos eteen tulee kynnys, pysähdytään ja kontataan hienosti yli ja taas jatketaan kävellen. Ihana tyttö!

Tässäpä vielä kuvina viime yön kukkuminen.






Ja tässä vielä näyte Titiuun kävelystä. Edelleenkään en osaa videoa kääntää, enkä kuvatessa muista kääntää kameraa joten kääntäkää taas päätä :)







16. marraskuuta 2012

Leluja

Titiuulla on hirmusesti leluja. Vähempäänkin olisi varmasti tyytyväinen. Kovin montaa lelua en ole itse uutena ostanut vaan niitä on saatu lahjaksi ja ne mitä itse olen ostanut ovat kirpputorilta hankittuja. Ehdottomat suosikit ovay dublot, rakentaminen ei tietenkään vielä onnistu, mutta kun pieniä värikkäitä kuutioita on edessä kasa viihtyy Titiuu lattialla yksikseen pitkiäkin aikoja. Ja vaikka sanoin ettei rakentaminen onnistu on Titiuu jo ymmärtänyt että yhteenhän ne palat pitäisi saada ja muutaman kerran on jopa siinä onnistunutkin.

Omia vanhoja leluja minulla ei tallessa ole kuin yksi. Tätini miehen minulle tekemä nukenkehto, jonka olen saanut joululahjaksi joko vuonna -89 tai -90 eli 1 tai 2 vuotiaana. Lisäksi huoneessa kasvamista odottaa enon vanha mopo, vaarin naapurista pelastama kolmipyörä ja ihanin kirpputori löytö ikinä, vanhat samettiset nuken vaunut. Tällaiset olisin niin halunnut myös suuremmassa koossa! Nukkea ei vielä löydy, mutta pehmolelut nukkuvat kehdossa ja vaunuissa odottamassa leikkijän kasvua.

Vaarilta saatu pyörä Rommin esittelemänä.

"Kyllä minä näihin yllän!"

Nukenkehdossa leikitään enon ala-asteella tekemällä kissalla.

Punainen mopo!

Parhaita "leluja" taitavat silti olla lehdet, roskat, kaukosäätimet ja kännykät. Eli kaikki mitä ei saisi ottaa ja syödä. Hassua miten Titiuu löytääkin juuri ne pienimmät roskat ja läikät.





13. marraskuuta 2012

Mielikuvitusta kehiin.

Lapsen kasvaessa huomaa, että mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Kun mikään ei oikein tahdo viihdyttää ja kaikki lastenlaulut ja lorutkin on unohtunu keksitään päästä uusia, kun ollaan kylästelemässä ja huomataan, että lelut jäi kotiin otetaan esille kauhat ja kapustat leluiksi. Esteitä vaarallisiin paikkoihin tehdään milloin mistäkin ja välissä käytetään kaikki konstit jotta pienen suun saisi ruokaillessa auki ja vielä lusikankin suuhun asti. Mutta viikonloppuna piti ihan tosissaan käyttää luovuutta. Oltiin Luostolla reissussa ja autoon ei vaunut mahtuneetkaan mukaan. Yritin laittaa Titiuuta nukkumaan sisälle päikkäreille, mutta eihän siitä mitään tullut. Ulkona tuuli ja pyrytti lunta, joten pelkkä vaunupussi ei olisi suojaksi ulos riittänyt. Käytiin isin kanssa läpi kaikki mahdolliset asiat johon Titiuun voisi ulos laittaa nukkumaan, laatikot olivat liian pieniä ja toisaalta myös liian avonaisia päältä. Pienen pähkäilyn jälkeen sen keksin. Tyhjensin laukkuni ja pehmustin pohjan ja laitoin Titiuun laukkuun nukkumaan! Ja eikun pihalle mars. Heiluttelin laukkua ulkona kahvoista, aluksi kuului pientä kikatusta, mutta uni tuli ja otti voiton alle viidessä minuutissa! Eikä tuuli ja lumi haitannut unta ollenkaan, sillä uni maistui laukussa kolmatta tuntia.

Laukussa on hyvä nukkua...

...ja sieltä herätään iloisena!

Reissuun lähtö päivänä ihmeteltiin nenäpäivän nenää.

Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan hyvin. Käytiin siis isin vanhempien luona, ensimmäinen äidin ja toinen yö isän tykönä. Ja sunnuntainahan vietettiin isin ensimmäistä isänpäivää. Toivotankin kaikille isille ihanaa jokaista päivää!

7. marraskuuta 2012

Jalat maassa ulkona.

Eilen ulkoiltiin. Ensimmäistä kertaa niin, ettei Titiuu istunut koko aikaa vainuissa. Lumiseen pihaan otettiin siis uutta ulottuvuutta. Liikkuminen oli kyllä ihan ketterää, vaikka sitä hiukan epäilin. Heti kun laskin Titiuun maahan seisomaan tajusin, että kenkä ostoksille tässä on pika-pikaa lähdettävä. Eihän tuommosilla liukkailla tossukoilla edes pystyssä pysytä. Tänään tai huomenna mennäänkin katsomaan paikallisen kenkäkaupan tarjontaa.








6. marraskuuta 2012

Keltainen potta.

Jälleen aloitan päivittelemällä kuinka aika meneekin nopeaa. Kesä oli ja syksykin meni eli täällä pohjosessa on siis ihan täysi talvi menossa. Luntakin on jo monta kymmentä senttiä. Tämän ihanan pimeyden keskellä alkaakin kohta vuoden ihanin aika, joulu ja sen odotus. Parit jouluvalot olen jo nähnyt kävellessäni ja itsekin kovasti suunnittelen jouluverhojen ja -valojen laittamista. Tänä vuonna aiomme viettää joulua ihan vaan kotona läheisten ihmisten kanssa. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut jouluna paikassa jota olen ihan oikeasti kutsunut kodiksi. En edes muista koska olisin ollut viimeksi joulun kotona. Ihana tunne!

Titiuun kanssa olemme viettäneet jälleen ihanan kuukauden. Hampaita tuli tuossa loppukuusta lisää peräti 4 ja kaikki lähes yhteen syssyyn. "Unikoulumme" hiukan häiriintyi tuosta hampaiden tulosta. Titiuu oli jo oppinut nukahtamaan ihan itsekseen omaan sänkyyn, mutta se taito kyllä unohdettiin hampaiden tulon aikana. Yhtään kuvaa minulla ei uusista hampaista ollut, mutta laitan niitä sitten seuraavaan tekstiin. Hampaista huolimatta imetys onnistuu vieläkin loistavasti. Titiuu ei siis pure ja parempi niin, tissi-tyttö taitaisi olla pienessä pulassa jos joutuisi sen takia tissistä luopumaan.

Pottailua olemme alkaneet kokeilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Parit pissat Titiuu on onnistunut sinne lirauttamaan. Potan hankkiminen tuntui olevan suurikin operaatio. Limingassa käydessäni kävin Prismassa sitä katsomassa, mutta harmaa väri, joka siellä valikoimassa oli ei minua miellyttänyt. Löysin potan myös paikallisesta kaupasta, mutta se näytti jotenkin hirveän suurelta. Kirpparilla oli pariinkin otteeseen myynnissä pottia, mutta likaisesta käytetystä potasta en kyllä vitosta maksa. Olisi nyt edes pesty ensin! Lopulta löysin ihan tavallisen keltaisen potan päiväkodin kirppikseltä puoli-ilmaiseksi ja se sitten lähtikin mukaan. Aluksi Titiuu ei pitänyt potasta ollenkaan. Itku pääsi kun siihen laitettiin istumaan. Sitten saattoi olla päivä, jolloin potta tuntui jopa olevan paras lelu, sitä raahattiin mukana, nostettiin pöydälle ja kolisteltiin lattiaan. Nykyään Titiuu saattaa jopa puolikin tuntia viihtyä potalla istuen ja leikkien legoilla.

Ensi kertaa potalla.

Kuivaharjoittelua.

Salkkareita katsellessa.

Pian tuleekin 10 kuukautta täyteen ja olisi jälleen neuvolan aika. Odotankin hirveästi neuvolaa ja sitä että saadaan tytöstä taas ajan tasaiset mitat. Kahden kuukauden aika painoa Titiuulle on ainakin mielestäni tullut lisää ja ruokakin maistuu ihan eritavalla kuin viime neuvolan aikoihin.

me&i

Aiemmin jo mainitsinkin uudesta työ-harrastuksestani. Olen siis aloittanut nyt syksyllä me&i myyjänä voisi sanoa, että tunturilapin alueella. Innostuin näistä vaatteista alkuvuodesta kun Titiuu syntyi. Ne on niin ihanan värikkäitä ja lapsekkaita. Aluksi yritin emännöidä kutsuja, mutta kun myyjä tuntui olevan niin tiukassa niin ajattelin, että perhana, tässä ois mulle se uusi harrastus josta olen haaveillu. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ko. merkin vaatteita voi nähdä jo blogissani Titiuun päällä useammassakin kuvassa. Ja niitä löytyy kaapeista vielä lisää, voisi sanoa että hurahtanut olen niihin ihan täysin! I love me&i!




22. lokakuuta 2012

Meritähtenä ulkona.

Päikkäreiltä vajaan kymmenen asteen pakkasesta heräsi pieni meritähti. Vaatetta oli siis niin paljon, ettei Titiuun kädet ja jalat juuri liikkuneet. Aluksi minulla oli suuria hankaluuksia päättää miten paljon/vähän vaatetta Titiuu ulos tarvii, joskus hän jopa ehti nukahtaa sohvalle sillä aikaa kun minä tein vaate valintoja. Nyttemmin olen oppinut, että meidän tyttö ei ole mikään "kuuma-kalle", vaan vaatetta voi olla lähes miten paljon vaan, eikä ikinä silti herätä hikisenä. Sen sijaan jos on ollut liian vähän päällä ulkona, herätään kiukkuisena ja korvia hieroen. Äitiinsä tullut vilu-kissa!


"Äiti, en voi liikkua!" 
Jalat nousee kun kovasti yrittää.

Titiuulle mahtuu vielä äitiyspakkauksessa tullut toppapuku, mutta ei se kyllä koko talvea mene. Loppu talvesta joudutaan siis puvun ostoon. Pitääkin pitää kirppareilla silmät auki, jos sieltä löytyisi sopiva. Uutta pukua en kuukauden-parin käytölle kyllä ala ostamaan. Ja uudet töppöset tarvittais myös, vaiko ehkä sittenkin jo kengät? Kyllähän seisoessa tarvitaan kengät eikä mitään töppösiä. Ja sitähän Titiuu jo tekee ja kohta varmaan jo kävellään.

1. lokakuuta 2012

Isi 30.

Aika kuluu nopeaa. Tosi nopeaa, Titiuukin on jo pian 9kk. Vastahan se syntyi? Mutta vanhetaan me muutkin tässä samassa tohinassa, vaikka meissähän se ei missään näy (eihän?). Mutta meidän isillä oli siis viikolla ensimmäiset synttärit isinä. Vuosia tuli täyteen, ei enemmän eikä vähemmän kuin 30. Isistä se ei kuulemma tuntunut miltään, mutta minä sain siitä ehkä itselleni aikaiseksi pienen etiäisen kolmenkympin kriisistä. Siis sehän on jo kohti neljääkymmentä menossa! Hui :)

Lahjaksi oltiin ostettu isille moccamaster, olihan sitä jupinaa huonosta keittimestä kuunneltu jo tarpeeksi. Menee ehkä hetki tottua tuohon suureen kapistukseen pöydällä. Lisäksi Titiuu oli valinnut isille (yhdessä äidin kanssa) kirjan nimeltä Eläin pieruja - tutkijan opas, minulta lahjaksi tuli uusi lompakko ja Rommi-koiralta kirjanmerkki.

Me Titiuun kanssa valmistauduttiin juhlapäivään jo aamusta lähtemällä kauppaan ostaan kakku tarvikkeita. Susihan siitä kakusta tuli, mutta kyllä se silti syötiin. Kahden aikaan oltiin jo juhlatamineissa odottamassa, että isi kolmelta saapuisi töistä kotiin, mutta uni ehti kuitenkin tulla ennen isiä.

Ja jälleen kerran unohdin ottaa kuvia, vaikka Titiuukin niin hienoissa tamineissa oli. Tällaiset unohdukset harmittaa aina jälkeen päin.

Tässä odotetaan isiä kotiin paketin kanssa.

25. syyskuuta 2012

Kävimme alkukuusta myös Oulussa

Kerroin aiemmin Liakan reissustamme. Sieltä siis jatkoimme matkaa Ouluun mummia, enoa ja tätiä katsomaan. Tai Ouluun menimme koska minulla oli siellä tapaaminen uuden harrastus-työni merkeissä. Minulla oli ostoslistalla yksi tavara. Halusin Titiuulle soivan lelun, koska edellinen meni rikki. Ja sen me löysimme kirpputorilta ja tietysti matkaan tarttui muutakin.

Lelu, josta kuulu ääniä löydettiin kirppikseltä.

Kirppikseltä löytyi myös pieni pussillinen ihania sorminukkeja.
Tässä Titiuun kädessä kuolainen Tukaani.

Myös numero matto on ostos kirppikseltä.



Oulussa kävimme syömässä minulle aivan uudenlaisessa ravintolassa. Nimittäin Pannukakku talossa. Siis sieltä sai nimensä mukaan pannukakkuja. Suolaisia ja makeita. Ja ai että ne olikin hyviä. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että pannari savuporolla ja aurajuustolla voikin olla niiiiiiiin hyvää. Nams.

Tutilla on hauska leikkiä, mutta en mie sitä muuten käytä :)

24. syyskuuta 2012

Meidän päivä.

Huomasin kun selailin vanhoja blogitekstejä, että olen kirjoittanut tänne aina kun jotain erikoista sattuu tai tapahtuu. Tänään ollaan vietetty ihan tavallinen päivä ja kerronkin teille siitä.

Meidän päivät alkaa yleensä kahdeksan jälkeen kun noustaan viimein sängystä ylös. Niin tehtiin myös tänään. Sitä ennen Titiuu oli kyllä jo tovin touhunnut sängyssä ja yrittänyt saada minua ylös. Mutta minä kun niin rakastan nukkumista niin sinnittelen aina viimeiseen asti. Aamiaiseksi syötiin luumuja, naksuja ja pensasmustikoita muita aamiais vaihtoehtoja ovat mm. leipä, riisikakut ja hedelmät. Joskus saatetaan myös syödä hedelmäsosetta ihan purkistakin. Hereillä oltiin siihen kymmeneen asti ja sitten mentiinkin yhdessä aamu-unille. Äitin kainalossa ei tänään oikein nukuttanut ja herättiinkin jo tunnin unien jälkeen.

Sitten on vuorossa touhuaminen, leikitään ja hiukan järjestellään paikkoja jos ehditään. Tänään pestiin samat tiskit kolmeen kertaan kun pesuaineluukku ei ollut auennut... Lounaaksi tehtiin Titiuulle pyttipannua, jossa oli perunaa, porkkanaa ja kanaa ja itselle tein lämpimiä kana-omena-sinihomejuustoleipiä. Omenat oli muuten äitini omenapuista kerättyjä.

Yhden jälkeen alkoi tyttö jälleen hieroa silmiä. Ulkona oli jo sen verran kylmä, että laitoin fleece osan kuorihaalariin kiinni ja lähdettiin ulos. Ulkona uni maistuukin Titiuulle hyvin. Tunnin lenkin jälkeen nukuttiin pihalla vielä toinen tunti ja sillä aikaa ehdin taas hiukan haravoimaan pihaa. Ja sitten tulikin jo isi kotiin.

Loppu päivä touhuttiin ja höpöteltiin. Titiuu rakastaa kun menen lattialle makamaan ja annan hänen kiikkua päälläni. Nauru vaan raikaa. Päivälliseksi tein minulle ja isille kermaista salami-pastaa ja Titiuu söi lounaalta jäänyttä pyttipannua. Iltapalaa syötiin salkkareita katsellen. Iltapalaksi Titiuu syö puuroa ja hedelmäsosetta, usein luumua, koska maha on ollut välissä kovana ja luumu pehmentää sen. Kahdeksalta käytiin vielä mutka varaston päässä kävellen ja sitten lähdettiinkin yö unille puoli yhdeksän aikaan.

Minä olen vähän hätäinen nukuttaja, yritän hypätä sängystä heti pois kun Titiuu ummistaa silmät ja siitähän seuraa sitten huuto ja nukahtaminen alkaa jälleen alusta. Isillä on tässä asiassa enemmän malttia ja iltatissin jälkeen tuliki isi Titiuun kanssa makkariin ja isin viereenhän olikin hyvä nukahtaa.

Yö heräämisistä en ole ihan varma ja mikä sitten lasketaan yöksi ja mikä aamuksi? Mie ajattelen niin, että kaikki heräämiset ennen varsinaista aamuheräämistä on yöheräämisiä. Ja niitä on, jos mikään ei ole ollut unta niin ehkä n.3 yössä. Ensimmäinen yleensä puolenyön ja kolmen välillä ja loput kaksi sitten jo melkein aamulla eli viiden ja seitsämän välillä. Näistä yösyötöistä pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon, iltapuuro annoskin on jo niin suuri, että sen voimilla kyllä jaksettaisiin aamuun asti. Vaan kun on paljon helpompaa ottaa tyttö viereen, tissi suuhun ja jatkaa unia... Niin, Titiuu on edelleen rintamaidolla ja sitä syödään vielä päivisinkin ahkerasti.

Pyttipannun syönti on tarkkaa puuhaa.

"Söin jo kaikki!" Paljonhan Rommi sai tällä kertaa...

Näin söpö olen päiväunilla.
Minusta on aivan ihana tuo harmaan,vihreän ja pinkin yhdistelmä
Titiuun ulkovaatteissa.

Tuo valkoinen lakki laitettiin eilen ensimmäistä kertaa päähän. Se tuli äitiyspakkauksen mukana. Viime talvena se oli vielä ihan liian suuri ja ajattelin sen nytkin olevan. Mutta kun hain sen ja katsoin sitä niin nyt se näytti niin pieneltä. Epäilin että mahtuuko se enää Titiuulle ollenkaan. Sama kävi muillekkin vaatteille kun niitä hypistelin, mietin miten joku on voinut näihin joskus mahtua ja silloin ne näyttivät vastasyntyneen päällä niin suurilta.


22. syyskuuta 2012

Syöttötuoli ja muuta reissu tarinaa.

Syyskuussa kävimme myös moikkaamassa mummua. Se oli semmonen pikavisiitti. Illalla kymmenen aikaan olimme perille ja aamulla kymmeneltä lähdimme jatkamaan matkaa. Mutta jotain ehdimme tehdä mummunkin luona. Nimittäin syödä ja istua syöttötuolissa jossa on kuulemma syönyt myös Titiuun isoisomummo Anna-Liisa.

Matkustaminen kaksin liikkuvan ja seuraa kaipaavan vauvan kanssa ei aina ole ihan helppoa. Vaikka Titiuu muuten hyvin tyytyväinen lapsi onkin autossa ei viihdytä hereillä ollessa ilman seuraa takapenkillä. Niinpä Liakkaan mennessä jouduimme pysähtelemään hiukan normaalia enemmän. Huuto alkoi aina kun ajoa oli kestänyt minuutti ja lakkasi samantien kun sain takapenkin oven auki. Eli ei nälkä, ei väsy vaan ihan vaan seuran puute. Luulisin, että automatkat kaksin helpottuvat kunhan ollaan tarpeeksi isoja vaihtamaan seuraavaan istuin kokoon. Vielä on kuitenkin turvallisempaa mennä kaukalossa. Luulenpa, että istuimen vaihto on ajankohtaista vasta vuodenvaihteessa.

Mutta me tytöt ollaan herätty tänään jo seitsämän jälkeen ja nyt taidetaan hipsiä aamu päikkäreille.



Tuleeko sieltä ketään?

Tarkistetaan toinenkin puoli.

Tässä iltapalalla isoisomummon vanhassa tuolissa.

Ja tässä sitten aamupalalla.

Täällä taas!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta sitä me ei olla kyllä kotona eletty. Joko aika tuntuu olevan loppu tai sitten kun sitä olisi aivot eivät toimi.

Mutta tässä lähes kuukauden aikana on kyllä ehtinyt tapahtua monen monta kehitystä sekä muutama reissukin ollaan tehty. Liikaa asiaa en halua kuitenkaan tähän yhteen tekstiin tunkea, joten kerron vähän sitä sun tätä ja erittelen isommat kehitykset ja reissut omiksi jutuikseen. Niin ja mie olen alottanut ihan oman harrastus-työn, mutta siitäkin voisin kertoa myöhemmin ihan oman tarinan. Mutta sitä kautta olen saanut hieman omaa-aikaa ja viikottaisen irtioton normaalista arjesta. Mikä on kyllä tehny tosi hyvää, olo on kun olisi uudesti syntynyt kun on saanut antaa hetken itselleen. Ja kotiin on ollut ihana tulla kun Titiuu on nauraen kontannut vastaan ja kiikkunut syliin. Eilen illalla tai oikeastaan yötähän se jo oli kun kello oli yli puolenyön Titiuu heräsi yösyötölle. Olin jo itse menossa makkariin, mutta mieheni ehtikin ensin, jäin olohuoneeseen ja odotin mitä tapahtuu. Meni n. vartti ja mieheni tuli pois makkarista, Titiuu nukkui. Että kukahan tässä on sitten riippuvainen ja kenestä? Minä kun en ole "voinut" mihinkään lähteä kun olen ajatellut ettei Titiuu muka pärjäisi ilman minua ja tissiä.

On tuon pienen elämän kehityksen seuraaminen hurjaa katseltavaa. Uusia asioita opitaan niin ettei laskuissa enää edes pysy perässä. Tärkein opittu asia viime viikkojen aikana on ehdottomasti ollut tasapainon kehittyminen. Enää ei tarvitse koko ajan seistä Titiuun takana ottamassa kiinni vaan neiti pysyy jo ihan näppärästi pystyssä. Ja yhtä tärkeää on kyllä myös alastulon oppiminen. Joskus vielä toki sattuu muksahduksia, mutta usein niistä vain säikähdetään ja noustaan takaisin ylös. Ei siis mennä enää takaraivo edellä lattialle. Ja nyt parin viime päivän aika Titiuu on hetkittäin seissyt jopa ilman tukea, ensiaskeleet ei siis varmaan ole ihan hirveän kaukana enää.

Titiuu etenee paitsi konttaamalla myös tukeavasten kävellen, esimerkiksi sohvanreunaa pitkin. Taaperokärryn hankkimista mietin, mutta tulin siihen tulokseen, että meidän koti on sille liian ahdas. Eikä meillä mikään hoppu ole tuota kävelyä opettelemaan. Parempikin varmaan, että antaa jokaisen kehitysvaiheen tulla omalla ajallaan hoputtamatta.

Näin minä hienosti hymyilen.

Laulettaisko äiti?

Alemman kuvan taustalla näkyy Titiuun huone, jossa olisikin operaatiota kerrakseen. Tällä hetkellä se ajaa pieneksi menneiden vaatteiden huoneen virkaa, mutta kyllä se täytyisi järjestellä. Leluja on alkanut kertyä sitä tahtia, että niitä on kohta koko olohuone täynnä. Mutta mitä tehdä nuille pieneksi käynneille vaatteille? Eihän ne mihinkän mahdu, mutten haluaisi niitä poiskaan laittaa.


5. syyskuuta 2012

Pieni Titiuu

Kahden kuukauden tauon jälkeen oli eilen jälleen Titiuulla aika neuvolaan. Titiuun taitoja kehuttiin, pään ja pituuden kasvu olivat jatkaneet ihan samalla käyrällä kuin aiemminkin, mutta paino ei ollut noussut ihan samalla käyrällä. Painoa vajaan kahden kuukauden aikana oli tullut lisää vain 80g. Titiuu liikkuu tosi paljon, joten se taitaa nyt hiukan hidastaa painon nousua. Saimme kuitenkin ohjeen lisätä ruokalusikalisen öljyä tai margariinia ruokaan päivässä.

Titiuu liikkuu kyllä ihan hirveästi päivän aikana. Liikkuminen ja kiikkuminen aloitetaan heti herättyä ja nukkumaankin laitetaan samalla potkien. Kaatumiset ja horjahtelut ovat selvästi vähentyneet. Enää ei siis tarvitse ihan koko ajan seistä takana, mutta valmiina nappaamaan kiinni täytyy vielä olla. Yhtenä päivänä Titiuu sanoi ihan selvästi "äiti", isikin sen kuuli. Mutta taisipa tämä pieni sana olla ihan vahinko.

Titiuun ruokailuun on tullut suuri edistysaskel. Nyt hän selvästi jo ymmärtää, että ruuallakin lähtee nälkä ja popsii sitä suuhunsa ihan eri meiningillä kuin ennen. Toissailtana meni puuron kanssa lähes purkillinen hedelmäsosetta entisen parin teelusikallisen sijaan. Me ollaan myäs hiukan laajennettu Titiuun syömiä ruokia, eli tehdään ihan oikeita ruokia (ilman suolaa) pelkkien höyrytettyjen kasvisten ja lihan sijaan. Maisteltu on mm. hernekeitto ja linssikeitto. Kikherneet laitoin juuri likoamaan ja niistä tehdään huomenna porkkanan kanssa pihvejä. Näin ollaan voitu syödä Titiuun kanssa samaa ruokaa, toki minun annoksessani on hiukan enemmän mausteita ja sitä suolaa. Mutta tämän päivän ruoka on vielä hiukan arvoitus, joten täytyy mennä sitä suunnittelemaan ennen kuin tyttö herää päiväuniltaan.

"Mitä sie nyt siihen tulet kuvaamaan
ku mie yritän syyä."

"Hmmm, mitähän maistaisin
seuraavaksi?"

"Nyt minä syön, että kasvan ISOKSI!"

28. elokuuta 2012

Näin minä seison!

Nyt kun suurimmasta huojumisesta on päästy yli uskalsin hetkeksi päästää irti tukea vasten seisovasta Titiuusta kuvia ottaakseni. Ja tätähän nykyään harrastetaan mielummin kuin nukutaan...

Joten eipä siitä sen enempää. Saanko esitellä, Titiuu pari iltaa sitten:


Hähää, ei mulla väsytä ollenkaan!

Ja arvaa mitä mie nyt teen?

No maistan tätä sänkyä.


Ja tässä minä vielä pompin: (En saanut videoa käännettyä, mutta kääntäkää vaikka päätä)







26. elokuuta 2012

Nukkumattia metsästämässä

Nukkumaan menoista on tullut meille aika vaikeita tapauksia. Välissä huudetaan pitkiäkin aikoja ennen kuin viimein luovutetaan voitto nukkumatille. Näihin on ollut vähän vaikea tottua, sillä aiemmin Titiuun nukahtamiset kävivät niin helposti. Isin apu iltaisin onkin ollut tärkeä omien hermojen kasassa pysymisen kannalta. Kun on kaksi kertaa jo päivän aikana nukuttanut punasena huutavan vauvan, joihin aikaa on mennyt molempiin se tuntinen on tosi helpottavaa illalla kun huudot onkin joku muu ottamassa vastaan. Mutta ei näitä päiviä onneksi ole ihan jokainen päivä. Ja pikkuhiljaa on alkanut jo helpottamaan. Nyt nukutaan jo lähes täysiä öitäkin, viime yönä Titiuu heräsi vasta viiden aikaan syömään ja unta oli takana silloin jo 9 tuntia! Ihanaa!

Titiuu on oppinut myös nukkumaan vaunuissa. Kivempaa taitaa kuitenkin olla vaunuissa virkeänä istuminen ja  ympärille katseleminen. Ja usein ei malteta laittaa nukkumaan, vaikka väsyttäisikin ja nukahdetaan vasta kun kotiin on enää vartin matka. Ja tietysti herätään kun vaunut pysähtyvät. Usein käydäänkin silloin vielä pieni ekstra lenkki, mutta monesti meillä on ollut ruokaostokset odottamassa jääkaappiin pääsyä, joten on ollut pakko mennä suoraan kotiin.

"Lähetään jo ulos!"

Huomaattehan Titiuun sormikkaat! Niinku isollakin tytöllä. Työläät ne on kyllä käteen saada, mutta pysyvät paremmin kuin tumput, koska eivät estä esineisiin tarttumista.

23. elokuuta 2012

Iltapuuhat.

Vaikka hampaita on vasta kaksi täytyy niitäkin harjata. Hammastahna otettiin käyttöön kun tajusin, että jopa hedelmäsoseisiin on lisätty sokeria. Miksi ihmeessä? Jos jaksaisin hilloaisin hedelmät itse. Hammastahnan metsästys olikin hankalaa. Kaikissa tavallisissa kaupoissa myytävissä on liikaa fluoria. Oikeanlainen tahna löydettiin viimein apteekista. Hampaidenpesu taitaa olla yksi Titiuun lempipuuhista heti Rommin touhujen seuraamisen jälkeen.

Titiuun liikkuminen alkaa olla jo hyvinkin sukkelaa. Hetkeksi käännän pään ja johan tyttö on kadonnut silmistä. Seisomistakin jo harjoitellaan tukea vasten, vaan tasapaino on vielä niin olematon, että selustaa saa olla turvaamassa koko ajan. Ja yleensä seisominen päättyy siihen kun päästetään tuesta irti ja silloin on oltava jonkun takana ottamassa kiinni. Vielä ei ole suurempia kaatumisia onneksi käynyt. Ja eiköhän (toivottavasti pian) se tasapainokin sieltä löydy.

Hampaiden harjausta.

Nallen kanssa iltapainit.

"Mitähän jäynää minä vielä tekisin?"

Ja lopuksi vielä iltajumppa!