Shoppailija Titiuu!

Juhannuspyhien jälkeen meillä oli suunnitelmissa lähteä katsomaan josko tekisimme kirppiksiltä kunnon löytöjä. Titiuu on viime aikona nukkunut hienosti lähes kaikki automatkat, niin pitkät kuin lyhyetkin, joten yritimme lähteä niin, että puolentunnin ajomatkalla Titiuu ehtisi ottaa pikku torkut jonka voimalla jaksaisi sitten kirpputori kierroksen. Vaan eipä nukuttu tällä kerralla. Ajoimme jopa puolentunnin matkan ylimääräistä, jotta pikkuneiti olisi saanut kauneusunensa, mutta unta kertyi vaivainen varttitunti. No, päätimme kuitenkin käydä siskoni kaverin luona joka odotti meitä kylään, jonka jälkeen sinne kirpputorille ja syömään ja poikkesimmepa matkalla vielä ostoskeskuksessakin. Liikkeellä olimme siis yhteensä n.8 tuntia jonka aikana Titiuu nukkui vain 45 minuuttia. Ja mikä oli loppu tulos? Kotimatkalla meitä viihdytti iloisesti naurava pikkuneiti! Ja lähes sama kaava toistui vielä kahtena päivänä uudestaan. Kunnon shoppailija tämä meidän Titiuu.

Kotimatkalla, väsyttää ja naurattaa.

Sellaisia löytöjä mitä olisin toivonut en tällä kertaa kirpputorilla tehnyt, mutta jotain kuitenkin tarttui mukaan. Paras ostos oli kyllä tuo vanha helistin, siitä kuulu kiva pieni helinä eikä kevyt rakenne aiheuta kolhuja, vaikka iskuja naamaan välissä tuleekin. Norsut, joita kuvassa halaillaan saatiin äidin ystävältä, ovat kuulemma mummila leluja, mutta ehkä nyt yksi yritetään pihistää mukaan.

Onkohan tämä uusi vuodekatos hyvä? No maistamallahan se selviää!

Kaikki minun!

Ja tässä se uusi helistin.

Ja näin sitä heilutellaan.

Voidaanko tämän pipon esittelyn jälkeen mennä nukkumaan?

Vaarin häissä

5 kuukauden ja 5 päivän ikäisenä Titiuu pääsi tanssimaan ensimmäisiä häitä kun vaari meni naimisiin. Juhliin valmistauduttiin hyvissä ajoin ostamalla tietysti mekko, mutta myös matkarattaat tarvittiin ja ne peltoritkin ostettiin näitä juhlia ajatellen.

Oli kiva nähdä sukulaisia ja ylpeänä esitellä heille sukumme nuorinta neitiä. Ja Titiuu kyllä osasi olla ylpeyden aiheenakin. Yhtä hymyä koko tyttö. Taisi sulattaa kaikkien sydämmet, erityisesti vaarin.

Hää puitteet olivat upeat, vihkiminen riihikirkossa, juhlat vanhassa navetassa ja yöpyminen vanhassa maalaistalossa. Jossa muuten on ollut koko reissun parhain patja. Titiuukin veteli niin sikeitä, että piti käydä iltapäiväunilta ihan herättämässä, jotta uni maistuisi vielä yölläkin.

Sitten vaan odotellaan vasta vihittyjä "häämatkalle" meille lappiin.

Enon sylissä istuskellaan.

Me.

Morsiusparin syleilyssä

Illalla tanssimassa.

11 huolta kakasta

Äitinä sitä huolestuu nollasta sataan lähes sekunnissa. Huolestumisen aiheita on ollut monia, mutta yhdestä asiasta on kertynyt huolta useammin kuin muista yhteensä. Kakasta.
Kakan kanssa on mietityttänyt mm seuraavat asiat:

1. Ensimmäisinä päivinä kakka oli mustaa. Mietin onko se normaalia?
2. Sitten se muuttui keltaiseksi. Mietin onko se normaalia?
3. Kotiin kun päästiin kakkaa tuli ainakin viisi kertaa päivässä. Mietin onko se normaalia?
4. Mielestäni kakka ei haissut juuri millekkään. Mietin onko se normaalia?
5. Sitten yhtenä päivänä kakka olikin vihreää. Mietin onko se normaalia?
6. Ja myös haisi pahalle. Mietin onko se normaalia?
7. Joskus tuli vain märkiä pieruja. Mietin onko se normaalia?
8. Ja seuraavana päivänä sitä tursuaa jo housun lahkeesta. Mietin onko se normaalia?
9. Sitten kakkaa ei kuulunut pariin päivään. Mietin onko se normaalia?
10. Joskus kakka on ihan vetelää. Mietin onko se normaalia?
11. Ja joskus kuin liisteriä. Ja taas mietin onko se normaalia?


Paljon huolta siis kakasta, vaikka meillä ei edes mitään varsinaisia kakka tai maha ongelmia edes ole ollut.

Ja tämä siis siksi tähän väliin, että meillä ollaan nyt vietetty noita nro.9 päiviä. Titiuu luultavasti reagoi viikon matkusteluun mahallaan. Mutta ei hätää, tänään sitä on taas tullu. Kakkaa nimittäin!

Ilopilleri reissaa

Nyt onkin sitten reissattu ja reissussa ollaan yhä. Ja reissua pukkaa vielä reissunkin sisälle... Saas nähdä kuinkahan poikki sitä ollaan kun kotiin vihdoin päästään.

Viikonloppu meillä meni  Titiuun mummon, mieheni äidin luona Luostolla vieraillessa. Saimme olla aika rauhassa siellä, koska samaan aikaan oli Sodankylässä filmifestarit, jonne myös mummo ja isi menivät. Kävimmepä mekin Titiuun kanssa hulinassa pyörähtämässä, mutta kovin kauaa emme jaksaneet auringon paisteessa olla. Sunnuntaina menimme takaisin kotiin, siivottiin ja pakattiin ja maanantaina lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää, jossa juhlittiin vaarin eli minun isäni häitä. Matkaa yhteen suuntaan kertyi n.700km ja se mentiin kahdella pienellä ja yhdellä pitkällä pysähdyksellä. Täytyy sanoa, että tästä lähin suosimme yö matkustusta, mikäli se aikatauluun sopii. Se pätkä matkasta, jonka teimme Titiuun ollessa yöunilla oli helpoin ja pisin pätkä. Ties kuinka pitkän välin silloin olisi voinut ajaa. Vaikka aika helppo ja tyytäväinen matkustaja Titiuu muutenkin on.

Takasin tullessa minä ja Titiuu hyppäsimme siis pois kyydistä Oulun kohdilla ja jäimme äitini luokse kyläilemään. Kotiin menemme kun siltä tuntuu, mutta nyt ainakin hetki hengähdetään ja ollaan vaan.

Ai, miten ne häät meni? Morsian oli kaunis, ruoka hyvää ja juoma riitti. Sehän se tärkein. Kirjoitan häistä ihan oman tekstin kunhan tässä hiukan virkistyn.

Titiuu festareille lähdössä.

Mummon sängyssä köllöttelyä.

Kuumeilua

Rokotuksista nousi kuume eilen illalla. Jos ei nyt ihan valvottu yötä, niin ainakin nukuttiin huonosti. Kuumeilu jatkui aamulla. Nyt onneksi Titiuu nukahti päikkäreille ja onkin jo nukkunut toista tuntia.

Ei muuta tälläerää. Toivon että ensi yönä nukutaan paremmin.

Vaunuilemassa

Titiuun vaunuissa viihtymättömyyden (onkohan se edes sana) takia me ollaan liikuttu vaunuilla hyvin vähän. Lähinnä se on ollut pienillä kävelylenkeillä käymistä, mutta mitään asioita tai edes kaupassa käyntiä ei olla tehty vaunuillen. Parisen viikkoa sitten tässä vaunuilussa tapahtui täyskäännös, parempaan suuntaan siis ja parin viikon harjoitelun jälkeen uskaltauduttiin lähteä hoitamaan asioita vaunuillen. Ja reissussa oltiinkin melkein koko päivä.

Aamupäivällä käytiin hakemassa mitat, rokotteet ja kehut neuvolasta. Olen tainnut mainita aiemminkin, mutta meidän neuvolan täti vaan on niin huippu ihana, ettei sitä voi tarpeeksi montaa kertaa sanoa. Kehut alkaa siitä kun astutaan sisälle. Kehutaan vaatteet, kehutaan ulkonäköä, kehutaan luonnetta, kehutaan taitoja ja kehutaan äitiä. Sieltä saa aina niin hyvän mielen mukaan. 

Neuvolasta jatkettiin matkaa pankkiin, viemään rahaa tilille. Tästä onkin sitten tehty nykyään tosi hankala juttu, pankin kassapalvelut ovat auki vain yhtenä päivänä viikossa kolmen tunnin ajan! Samaan syssyyn yritettiin myös avata Titiuulle omaa tiliä, mutta eihän se ilman isiä onnistunut. Joku toinen kerta joko isin tai valtakirjan kanssa uusi yritys.

Kävimme myös ruokakaupassa tai iteasiassa koko reissun aika kävimme kolme kertaa ruokakaupassa, rautakaupassa ostamassa Titiuulle peltorit ja käytiinpä vielä pyörähtämässä kirppiksellä. Lopuksi mentiin kylästelemään ja kun vaunut pysähtyivät nukahti Titiuu samantien. Taisi olla niin paljon katseltavaa matkalla, ettei malttanut edes nukkua.

Vaunuilla liikkuminen on yllättävän hankalaa. Ovista on hankala päästä sisälle, täytyy huomioida kynnykset ja kääntymiset. Yleisesti ottaen vauvan kanssa liikkuva huomioidaan kuitenkin hyvin, autot pysähtyvät päästämään tienyli ja mummot tervehtivät :) Kerran jopa päästettiin kaupassa jonon ohi, ettei vauva vaan hermostu. Mutta pankissa sain todella tylyä kohtelua eräältä toiselta asiakkaalta. Pankkiin oli hankala päästä sisälle, ovi oli painava ja suoraan oven edessä oli typerä tolppa, ennen kuin olit päässy edes kunnolla sisälle oli vastassa jo toinen ovi. Niistä kun viimein sain itseni ängettyä sisälle perässäni tullut mies nappasi nenäni edestä jonotus lapun! Samainen mies oli myöhemmin kaupassa huutamassa, joten hänellä taisi olla isompikin asenne ongelma...

Tämän näköisenä liikuttiin tänään

Reissun jälkeen kotona.

Uusien peltorien testaus

Sormi suussa ja lehmä-rätti käessä omiisa mietteissään.

Kylässä

Tänään vietettiin hiukan normaalista poikkeava päivä ja käytiin ihan kylästelemässä. Taas kerran automatka hiukan jännitti, sillä matkaa yhteen suuntaan kertyi n.90 km ja Titiuun täytyisi matkustaa ensimmäistä kertaa ihan yksin takapenkillä. Mutta turhaan siitä huolin, takapenkillä vaan tuhistiin mennen tullen. Saa nähä, meistähän voi tulla vaikka mitä maailmanmatkaajia kun näin hyvin ollaan vauhtiin päästy.

Kylästelemässä kävimme Titiuuta vajaan kuukauden verran nuoremman herran luona, sekä tietysti myös hänen äidin ja siskon. Kahden vauvan kohtaaminen on hassu tilanne. Kättä laitettiin toisen kädelle ja hieman siliteltiinkin. Ja katseltiin tarkasti. Ihan kuin ihmeteltäis, että onko siinä oikeasti toinen yhtä pieni kuin minä? Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei mene melkein kolmea vuotta, sillä niin kauan siitä on kun olen viimeksi tätä ystävääni nähnyt.

Ja kotiin kun päästiin olikin isille asiaa. Tuntui, ettei Titiuu rauhoitu millään. Mutta kun viimein uni tuli silmään oltiinkin pyöritty poikittain sängylle. Ja tuonne pitäisi vielä meillekin tilaa saada?

Tavaraa, tärkeää ja turhaa.

Olen parin kaverin kanssa - joilla myös lapsia on - jutellut tästä kamalasta tavara määrästä jota pieni lapsi tuo mukanaan. Äitini meillä käydessään sanoi, ettei muistanutkaan miten vauva täyttää koko talon. Ja se on kyllä totta. Vauvan tavaroita on ihan joka paikka täynnä. Ja mitä tuo pieni ihmisrääpäle oikeasti tarvisi? Rakkautta, lämpöä, ruokaa ja hoivaa ja niillä pärjäisi pitkälle. Meiltäkin monta tavaraa löytyy, jotka ovat toki arjessa ihan hyviä käytössä, mutta jos niitä tavaroita ei olisi en varmaan moniakaan edes osaisi kaivata. Muutama ihan täysi turhakekin on tullut hankittua.

Ns. turhakkeiksi on eri äideillä osoittautunut tosi paljon eri tavaroita. Se mitä minä en ole osannut kaivatakkaan on toiselle ollut tärkeä arjen pelastaja. Tässä muutama meille turhaksi osoittautunut hankinta

Meillä on niin ihana ja hieno miehen itse vahaama pinnasänky, jossa on nukuttu viimeksi ehkä noin kaksi kuukautta sitten, silloinkin päiväunia. Koskaan siinä ei olla nukuttu yöllä. Kerran laitoin Titiuun pinnikseen nukkumaan illalla enkä osannut itse laittaa nukkumaan ennen kuin hän heräsi ekalle syötölle. Tuli sellainen olo, ettei uskalla nukkua, koska vauva voi herätä.

Ja sitten tietysti kaikki pinnasänkyyn liittyvä, kuten mobile, reunasuojus, liinavaatteet. Mutta ehkäpä näille tulee vielä myöhemmin käyttöä. Vauvanpeitto ja pussilakanat ovat kyllä olleet käytössä, lattialla pehmikkeinä ja alustoina.

Toinen tilaa vievä kapistus joka meillä on lojunut täysin käyttämättömänä on hoitopöytä. Käytettiin sitä aluksi, ehkä n. kuukauden tai alle. Minusta oli hankalaa kun aina siinä tarvitsi jotain, joka olikin jossain muualla. Ja lähde sitten juoksemaan alastoman vauvan kanssa ympäri kämppää. Joten siirryttiin sitten lattialle, johon pystyi Titiuun myös jättämään ilman tippumisvaaraa.


Turhaksi hankinnaksi lasken myös tutit. Niitä kun Titiuu ei koskaan ole suostunut käyttämään. Mutta toki, jos emme olisi yhtään tuttia ostaneet, emme myöskään tietäisi haluaako Titiuu niitä vai ei. Joten ostoksena ehkä pakollinen, mutta meille käytännössä turhake.

Niitä pienimpiä vaatteita meillä oli ihan liikaa. Moni kävi päällä vain kerran tai ei ollenkaan. Olen kuullut sanottavan, että lapsesta tulee paljon pyykkiä ja tietysti luulin sen tarkoittavan nimenomaan vaatepyykkiä. Mutta olen huomannut sen tarkoittavan myös muuta pyykkiä, kuten pyyhkeitä, harsoja ja liinavaatteita. Niitä meillä ainakin pestään päivittäin.

Kun aloin miettimään mitä sellaista olisin kaivannut mitä meillä ei ole ollut, ei mieleeni tullut muutakuin vaunut. Ne meillä kyllä on, mutta niihin olisi pitänyt satsata hiukan enemmän.

Näistä vaunuista haaveilin raskausaikana.
 Hiukan semmoset 70-lukulaiset isoine renkaineen.

Ja mitäs meille muuten kuuluu? Eipä ihmeempiä. Titiuu on edelleen ihana naurava itsensä. Hampaita näyttäisi tekevän, mutta itkuisuutta ei ainakaan vielä ole ollut havaittavissa. Nyt Titiuu on alkanut kiinnostumaan koirastamme. Sen haukkumista ja ääntelyä nauretaan, karvoista revitään ja niitä yritetään maistellakkin. Ihana parisko ovat jo nyt.

Viikkoa vaille viisi kuukautta.

Sadepäivä

Tänään ollaan oltu taas kolmistaan Titiuun ja koiran kanssa kotona kun isillä alkoi taas työt. Olin ajatellut, että kävisimme kirjastossa katsomassa josko sieltä löytyisi pari ajankohtaista kirjaa, toinen lapsen kehitykseen liittyvä ja toinen sormiruokailuun opastava. Mutta eihän me sitten vesisateen takia viitsitty lähteä. Sikäli ihan positiivista, että sade tuli vetenä, eikä lumena niinkuin alkuviikolla. Josko kokeillaan kirjastoon lähtöä uudelleen ensiviikolla.

Eipä päivä silti ihan toivoton ollut, nimittäin tänään opittiin taas uutta ja oikein tuplana. Aamusella kun Titiuu pyöriskeli lattialla ilmakylpyjä ottaen, huomasi hän omat varpaansa. Ja kun niistä saatiin kiinni niin irti ei olis halunnut päästää. Selältä mahalleen kääntyminen ei ole enää 3 viikkoon tuottanut ongelmia, mutta harmistus on iskenyt kun ollaan jumittu sitten siihen mahalleen. No tänään huomattiin, että siitähän voidaan pyörähtää vielä kerran ja kas, ollaan taas selällään! Vähän se aluksi Titiuuta hämmästytti, mutta siitä selvittiin nopeasti ja jatkettiin kirjan lukemista.

Tässä sitä luetaan.

Ompas hyvä kirja!

Aiemmin mainitsin hyvästä tuuristani hymyhelistimien kanssa. No, tämä toistui taas. Laitoin ilmoituksen fb:ssä  kirppari sivulle, että haluaisin ostaa sitterin. Meillä yksi jo on, mutta tästä meidän mallista ei voi säätää jalkaosaa ollenkaan. Halusin siis nimenomaan sellaisen jossa tämä säätömahdollisuus olisi. Seuraavana päivänä sain jälleen viestin, jossa eräällä naisella juuri tälläinen sitteri olisi ja sen saisin ihan vaan hakemisen vaivalla itselleni. Samalla sivustolla kyselin myös bumboa (jos joku ei tiedä, niin se on ikäänkuin vauvan tuoli, jossa paino ei kohdistu selkään) ja sain sen lainaan eräältä minulle ennestään tuntemattomalta naiselta. Bumboa testasimmekin heti ja olihan toinen ihmeissään kun siinä istuskeli niinkuin isompikin ihminen. Nyt voidaan yhdessä hoitaa kasvimaata, Titiuu äitin touhuja bumbosta katsellen.

Uuden bumbon...

...ja sitterin testausta.

Ja tuo sormi, se on aina suussa. Hampaitako tulossa?