28. toukokuuta 2012

Jotain isinkin vanhaa

Aiemmassa tekstissä mainitsin Titiuulla olevan minun vanha potkupuku päällä. Minun vanhoja vauvanajan vaatteita meillä on aika paljon tallessa ja käytössä. Onpa muutama jopa minun äitini vanha vaate ollut Titiuulla päällä. Äitini kun omaa pientä hamstraajan ja säästäjän vikaa niin tällaisia pieniä aarteita löytyy varastosta. Titiuun isän lapsuuden aikaisia vaatteita, tarvikkeita tai leluja ei juuri ole tallessa ollut. Mutta paljastui, että yksi esine kuitenkin Titiuun ukin varastosta löytyi. Nimittäin kylpypunkka, jossa myös Titiuun isä on kylpenyt. Itse hän muistaa vain uittaneensa sammakoita ammeessa.

Viikonloppuna siis kävimme jälleen Titiuun ukin luona vierailulla ja pääsimme testamaan tätä perintö ammetta. Ja hyvinhän siinä kylpy maittoi, vaikka amme hiukan lyhyempi on kuin nykyiset mallit. Samalla reissulla maistelimme jo hiukan ensimmäisistä kesän hetkistä ja auringosta. Tuuli oli kuitenkin sen verran vilpoinen, että Titiuu sai tunnustella kesää vielä äidin hupparin suojista, ettei pääse kevät flunssa yllättään.

Ja ukki oli tapansa mukaan yhtä hymyä kun sai viettää aikaa Titiuun kanssa. Ja kyllä Titiuutakin vähän se ukki nauratti.

Isin ottama kuva. Ja isi ei koskaan jaksa ottaa
niin montaa kuvaa, että ilmekin olisi hyvä

Hei aurinko, täällä toinen aurinko.

Tuosta kylpykuvasta voisi muuten luulla, että siinä olen minä pienenä. Yleensä näen Titiuussa vain isänsä piirteitä, niin hassua nähdä hänessä omaakin näköä.

22. toukokuuta 2012

Neuvolassa

Kävimme nelikuukautisneuvolassa jo melkein viikko sitten, mutten ole vielä käynnistämme ehtinyt kertomaan. Nyt oli edessä myös lääkärintarkastus, jota oltiinkin jo kaksi kuukautta odotettu. Silloin kun Titiuu oli viimeksi lääkärin tarkastuksessa, siis silloin 2 kuukautta vanhana, huomasi lääkäri sydämmessä ehkä pienen sivuäänen. Hän ei kuitenkaan ollut varma ja sanoi, että mikäli mitään oireita ei ole ollut tai tule olemaan odotetaan kaksi kuukautta ja kuunnellaan sitten uudestaan. Nyt sydäntä jälleen kuunneltiin, eikä lääkäri enään kuullut mitään poikkeavaa. Huh, mikä helpotus! Vaikka meille jo silloin aiemmin sanottiin, että vauvoilla voi olla ns. hyvän laatuisia sivuääniä, jotka usein korjaantuvat itsekseen, niin kyllähän se on kahden kuukauden ajan huolettanut. Mutta nyt päästiin siitä huolesta eroon.

Muuten käynti olikin yhtä vuoristorataa. Aika oli taas huono. Olisi ollut päiväunien paikka. Ajat olivat puolituntia myöhässä, joten kantelin ympäriinsä kiukkuista väsynyttä vauvaa. Mietin, että mitähän koko tarkastuksesta edes tulee kun toinen oli niin huonolla päällä. No, sitten tuli meidän vuoro ja kun lääkärin huoneeseen astuttiin ja vaatteet saatiin pois päältä oli Titiuu taas yhtä aurinkoa. Titiuu sai naurullaan lääkärinkin nauramaan.

Illalla köllöteltiin uudessa pyjamassa.







19. toukokuuta 2012

62 laatikkoon, 68 tilalle

Nyt se sitten piti taas tehdä. Ottaa isommat vaatteet käyttöön ja laittaa pieneksi menneitä ihania vaatteita laatikkoon. Tuli kyllä hiukan haikea mieli kun laittoi taas yhden vaatekoon laatikkoon ja samalla hiplaili vielä pienempiä vaatteita. Sairaalasta kotiintulovaatteetkin oli niin pieniä, mutta silloin kun ne ensimmäisen kerran päälle laitettiin tuntui, että Titiuuhan hukkuu niihin. Miten nopeasti ja huomaamatta nämä pienet kasvaa. Vaikka minun pienihän se on aina, kasvoi sitten kuinka isoksi tahansa.

Suurimmanosan pieneksi jääneistä vaatteista säästän mahdollista myöhempää tarvetta varten, mutta osan laitoin kirppikselle menevään pussiin. Olen itse sellanen kirppis hamstraaja, että hyvä välissä myydä itsekkin eikä aina vaan olla ostelemassa. Mulle on tullu suorastaan pakkomielle käydä paikallisella kirppiksellä joka viikko. Mutta muutaman hyvän löydön olen kyllä ahkeralla ravaamisella kirppiksellä tehnyt.

Po.pin hameessa.

Lisää Polarn o pyretin vaatteita

Pari marimekkoa.

Laulava koira 2e ja metsolan aivan ihana mekko 1,5e.

Ja tämänkin setti kirpputorilta.

Viikolla saatiin myös postissa vaatteita, nämä ei siis ollut minun tilaamiani vaan lahja Titiuulle minun kummi-tädiltä ja hänen siskolta perheineen. Nämä taitavat tulla käyttöön vasta syksymmällä.



15. toukokuuta 2012

4 kuukautta

Tänään Titiuu täytti 4 kuukautta. On jotenkin tosi vaikea pysyä perässä milloin Titiuu oppi mitäkin, joten jos nyt hiukan miettisin ja kirjottelisin ylös. Tämän neljän kuukauden jälkeen uusia taitoja alkaakin kertymään, jos nyt ei ihan päivittäin niin ainakin viikottain.

Kuvissa Titiuulla on päällä minun vanha potkupuku, tai ainakin minulla on ollut samanlainen. Kuvat on otettu n. viikko ennen virallista nelikuukautis päivää, mutta sarja sopi tähän tekstiin joten päätin käyttää sitä.

4 kuukauden ikäinen Titiuu... 


...on todella kiinnostunut ympäristöstään. Uuteen paikkaan kun tullaan mennään ihan hiljaiseksi ja katsotaan joka suuntaan. Pää pyörii minkä vaan ehtii pyörittää. Vielä ei vierasteta, vaan vieraat ihmiset lähinnä naurattavat.

...nauraa ääneen. Ja mikä ihana ääni se onkaan! Titiuu alkoi nauramaan ääneen jo varsin aikaisessa vaiheessa. Mutta mikään muu ei kyllä saa ihmistä paremmalle mielelle, kuin vauvan nauru.


Tässä sitä nauretaan


...syö ainoastaan rintaa. Tuttipulloa ollaan muutamia kertoja kokeiltu ja sillä saa syötettyä pieniä määriä, mutta Titiuu ei oikein tunnu ymmärtävän miten siitä pitäisi syödä. Tuttikaan ei kelpaa ja kiinteät aloitetaan vasta myöhemmin.

...vie kaiken suuhun minkä käsiinsä saa. Mutta jos käsissä ei ole mitään, niin ei se haittaa, myös pelkät nyrkit maistuvat hyviltä. Pienet kädet puristuvat salamana nyrkkiin jos siihen jotain osuu ja ote on tiukka. Koiramme on muutamaan otteeseen saanut huomata, ettei liian lähelle käsiä ei kannata mennä makoilemaan tai ollaan taas nyrkillisen verran karvoja köyhempiä.


Ampparin maistelua.


...tykkää kylvystä. Siellä potkitaan ja polskitaan jo niin lujasti, että ollaan molemmat kylvyn jälkeen lähes yhtä märkiä.

...tarttuu esineisiin ja tutkii tarkasti leluja. Vielä lelut eivät kovin kauaa käsissä kuitenkaan pysy, eikä niitä vielä osata vaatia takaisin.


Hmmm...


...ei itke muutenkuin nälkää tai väsymystä ja näihinhän on molempiin hyvin nopeat ja simppelit apukeinot, sänkyyn ja tissi suuhun - ja kas, taas ollaan tyytyväisiä.

...on kääntynyt kerran itse selältä mahalleen. Useasti olen hiukan avittanut pyörähtämistä kun toinen kamalan pönkäämisen ja huhkimisen jälkeen ei millään pääse ihan mahalleen asti. Luulen, että syy siihen miksi silloin äitienpäivänä pyörähti niin sukkelasti on vaipoissa, silloin alla oli nimittäin kertakäyttövaippa, joka on huomattavasti pienempi kuin kestovaippa.

...viihtyy lattialla. Ja sitterissä. Ja sängyllä. Ja sylissä. Oikeastaan siis ihan missä tahansa mihin hänet vaan laittaa. Erityisen kiinnostavia ovat sitterissä istuessa lelukaaren lelut ja lattialla ollessa tietysti telkkari. 



...nukkuu meidän välissä. Minusta on ihana aamulla herätä kun pieni Titiuu nauraa ja hymyilee vieressä.

...tykkää tanssimisesta. Ja myös kaikesta muusta heilumisesta, lentämisestä ja hytkyttelystä.

...jaksaa jo pitää päätä ihan kunnolla ylhäällä mahallaan ollessa. Vielä pää kuitenkin heiluu ainoastaan niskan varassa ylhäällä, eli käsillä ei vielä tueta.



...nukkuu päikkärit parhaiten sisällä. Ulkona ollaan yritetty vaunuissa nukkua ja aluksi se onnistuikin, mutta nykyään se on niin tuurista kiinni että nukahdetaanko, tai ylipäätään rauhoitutaanko sinne vaunuun ollenkaan, että ulkoilut on jääny vähemmälle. Ehkäpä sitten taas päästään vaunuilemaan kun Titiuun voi laittaa rattaisiin istumaan.

...on vihdoin alkanut viihtyä autossa. Ensimmäiset 3 kuukautta olivat aina suoraa huutoa kun autoon joutui ellei ajoitus mennyt ihan nappiin. Nykyään rauhoittuu autoon lähes heti. Ihanaa, helpottaan kylästelyä huomattavasti.

...tulee hienosti toimeen perheemme koiran kanssa. Vai pitäisikö sanoa, että koira tulee toimeen Titiuun kanssa. Heistä tulee varmasti hyvät ystävykset!

Ystävykset

14. toukokuuta 2012

Uudet hymyt

Olen kirppiksiä kierrellessä ja selatessa yrittänyt etsiä suomalaista hymyhelistintä. Monena vuonna sen sai äitiyspakkauksessa, mutta nykyään leluna on vaan joku tavallinen purulelu. Hymy tai myös kasvo helistimenä tunnettu helistin on siis suomalaista muotoilua ja suunnittelua 80-luvun alulta. Olen muutenkin viehättynyt retroon joten tämä helistin minun oli ihan pakko saada Titiuulle.

Nettikirppiksillä olin usein törmännyt näihin, mutta aina joku on jo ehtinyt sen ostamaan. Kerran jätin kuvan alle harmistuneen kommentin kun taas kerran myöhästyin, enkä saanut helistintä ostettua vaan joku muu ehti ensin. Muutaman päivän päästä sain yksityisviestin, jossa joku tuikituntematon nainen kysyi osoitettani jotta voisi lähettää minulle juuri tämän helistimen. Siis ilman mitään korvausta, hänelle riittää, että nämä ihanat helistimet saadaan taas käyttöön. Siis miten ihania ihmisiä onkaan olemassa. Ja eilen siis helistimet odottivat postilaatikossa ja vieläpä kaksin kappalein. En edes tiennyt, että näitä on valmistettu useissa eriväreissä.

Omia vanhoja leluja minulla ei juuri ole tallessa, mutta muutaman löydön olen kirppiksillä tehnyt ja yhden super löydön, mutta tästä kirjoitan lisää myöhemmin. Lisäksi meiltä löytyy uudelleen tuotantoon tullut brion puinen klassikko, kulkushelistin. Tämän saimme mummilta ristiäislahjaksi.

Katsotaanpas tarkasti

Helistin ja potkarit samalta vuosikymmeneltä

Uudet hymyt ja brion kulkushelistin

13. toukokuuta 2012

Kotona taas.

Huh hei, kotona ollaan taas eli reissu onnellisesti takana päin. Otettiin Titiuun kanssa kotona kunnon päikkärit sen verran otti reissaaminen voimille.

Matkat meni hyvin ja lähtövalmistelut molemmissa päissä sujuivat ilman sen suurempaa stressamista ja häsläämistä. Lähdöt ajoitettiin niin nappiin, että Titiuu nukkui lähes koko ajan, niin meno kuin paluumatkallakin. Hurraa, voidaan siis matkustella jopa uudemman kerran.

Pieni matkalainen

Koko viikonloppu oli kaikinpuolin mahtava. Se piti sisällään paljon uusia asioita. Neljän sukupolven ensi tapaamisen. Titiuun ensimmäisen ikean reissun. Hyvää ruokaa. Äitienpäivän. Ja ennenkaikkea hyvää seuraa. Reissu piristi mieltä.

Tyytyväisenä ikeassa.


Sunnuntaina, äitienpäivän kunniaksi, 3 päivää vaille nelikuukautinen Titiuu kääntyi selältä mahalleen. Itse en tapahtuma nähnyt, mutta kun huomasin herätin innostuksissani koko talon. Niin tämä meidän pieni kasvaa, nyt täytyikin kunnolla vuorata sängynreunat, ettei toinen vaan unissaan pyörähdä alas sängyltä. Meillä siis nukutaan kaikki samassa sängyssä, ns. perhepedissä. Ajattelen, että pienestä vauvasta on turvallisempaa kun saa nukkua äidin ja isin lähellä. Kun minusta, isosta ihmisestäkin tuntuu kurjalta nukkua yksin, niin miltä se sitten tuntuu pienestä? Toki sinne omaan sänkyynkin on joskus siirryttävä, mutta ei nyt ainakaan vielä vähään (pitkään) aikaan.


Illalla vielä vähän poseerattiin äitienpäivän iloksi ruusun kanssa. (Älkää pelätkö, se on muovia.)





Hyvää äitienpäivää äideille.

7. toukokuuta 2012

Pipoja

Tänään välteltiin siivousta tekemällä pipoja.


Pipo tädille...

...ja enolle

Ja vielä itellekkin.

6. toukokuuta 2012

Opittuja taitoja

Tänään on ollut jotenkin hassu päivä. Titiuu on nukkunut kolmet todella lyhyet päiväunet ja niiden välissäkin tuntunut olevan koko ajan väsynyt. Mietinkin, että onkohan sieltä jo hampaita tulossa, jotka häiritsevät nukkumista. Lisäksi kokoajan pitäisi olla jotain suussa, omat sormet, äitin sormet, unirätti tai muu lelu eli ihan mitä tahansa muttei vieläkään tutti. Tämä tavaroihin tarttuminen ja niiden suuhun vieminen opittiin n. pari viikkoa sitten.


Oman nyrkin maiskuttelua


Samoihin aikoihin opittiin myös nauramaan ääneen. Aluksi naurut olivat ikäänkuin vahinkoja, pieniä hörähdyksiä. Nyt Titiuun saa nauramaan lähes koska vaan, riittää kun hänelle nauraa, hymyilee tai edes katsoo. Oikea pieni aurinko tämä meidän neiti kyllä on.

Isi naurattaa.



Tänään kokeiltiin taas pitkästä aikaa liinailua. Ensimmäistä kertaa Titiuu tuntui viihtyvän kantoliinassa. Kiva juttu, sillä tykkään kovasti kanniskella Titiuuta mukana, mutta painoa alkaa jo olla sen verran, että kädet väsyvät nopeasti. Aluksi vähän ihmeteltiin, että missähän sitä oikein ollaan, mutta hyvin pian huomattiin, että tämähän onkin ihan kiva paikka olla.

Mihin sie äiti minut oikein laitat?


Täällä pesässähän on hauskaa!

Lisäksi Titiuu on pikkuhiljaa "oppinut" olemaan autossa. Tätä taitoa päästäänkin testaamaan oikein kunnolla ensiviikolla kun lähdetään moikkaamaan minun mummiani n.300 kilometrin päähän. Viime reissun jälkeen kyllä päätin, että Titiuun kanssa matkustetaan seuraavan kerran vasta 18 vuoden päästä, mutta jos nyt kuitenkin yritettäisiin vielä edes kerran. Kerronpas sitten miten reissu oikein meni.