Tavaraa, tärkeää ja turhaa.

Olen parin kaverin kanssa - joilla myös lapsia on - jutellut tästä kamalasta tavara määrästä jota pieni lapsi tuo mukanaan. Äitini meillä käydessään sanoi, ettei muistanutkaan miten vauva täyttää koko talon. Ja se on kyllä totta. Vauvan tavaroita on ihan joka paikka täynnä. Ja mitä tuo pieni ihmisrääpäle oikeasti tarvisi? Rakkautta, lämpöä, ruokaa ja hoivaa ja niillä pärjäisi pitkälle. Meiltäkin monta tavaraa löytyy, jotka ovat toki arjessa ihan hyviä käytössä, mutta jos niitä tavaroita ei olisi en varmaan moniakaan edes osaisi kaivata. Muutama ihan täysi turhakekin on tullut hankittua.

Ns. turhakkeiksi on eri äideillä osoittautunut tosi paljon eri tavaroita. Se mitä minä en ole osannut kaivatakkaan on toiselle ollut tärkeä arjen pelastaja. Tässä muutama meille turhaksi osoittautunut hankinta

Meillä on niin ihana ja hieno miehen itse vahaama pinnasänky, jossa on nukuttu viimeksi ehkä noin kaksi kuukautta sitten, silloinkin päiväunia. Koskaan siinä ei olla nukuttu yöllä. Kerran laitoin Titiuun pinnikseen nukkumaan illalla enkä osannut itse laittaa nukkumaan ennen kuin hän heräsi ekalle syötölle. Tuli sellainen olo, ettei uskalla nukkua, koska vauva voi herätä.

Ja sitten tietysti kaikki pinnasänkyyn liittyvä, kuten mobile, reunasuojus, liinavaatteet. Mutta ehkäpä näille tulee vielä myöhemmin käyttöä. Vauvanpeitto ja pussilakanat ovat kyllä olleet käytössä, lattialla pehmikkeinä ja alustoina.

Toinen tilaa vievä kapistus joka meillä on lojunut täysin käyttämättömänä on hoitopöytä. Käytettiin sitä aluksi, ehkä n. kuukauden tai alle. Minusta oli hankalaa kun aina siinä tarvitsi jotain, joka olikin jossain muualla. Ja lähde sitten juoksemaan alastoman vauvan kanssa ympäri kämppää. Joten siirryttiin sitten lattialle, johon pystyi Titiuun myös jättämään ilman tippumisvaaraa.


Turhaksi hankinnaksi lasken myös tutit. Niitä kun Titiuu ei koskaan ole suostunut käyttämään. Mutta toki, jos emme olisi yhtään tuttia ostaneet, emme myöskään tietäisi haluaako Titiuu niitä vai ei. Joten ostoksena ehkä pakollinen, mutta meille käytännössä turhake.

Niitä pienimpiä vaatteita meillä oli ihan liikaa. Moni kävi päällä vain kerran tai ei ollenkaan. Olen kuullut sanottavan, että lapsesta tulee paljon pyykkiä ja tietysti luulin sen tarkoittavan nimenomaan vaatepyykkiä. Mutta olen huomannut sen tarkoittavan myös muuta pyykkiä, kuten pyyhkeitä, harsoja ja liinavaatteita. Niitä meillä ainakin pestään päivittäin.

Kun aloin miettimään mitä sellaista olisin kaivannut mitä meillä ei ole ollut, ei mieleeni tullut muutakuin vaunut. Ne meillä kyllä on, mutta niihin olisi pitänyt satsata hiukan enemmän.

Näistä vaunuista haaveilin raskausaikana.
 Hiukan semmoset 70-lukulaiset isoine renkaineen.

Ja mitäs meille muuten kuuluu? Eipä ihmeempiä. Titiuu on edelleen ihana naurava itsensä. Hampaita näyttäisi tekevän, mutta itkuisuutta ei ainakaan vielä ole ollut havaittavissa. Nyt Titiuu on alkanut kiinnostumaan koirastamme. Sen haukkumista ja ääntelyä nauretaan, karvoista revitään ja niitä yritetään maistellakkin. Ihana parisko ovat jo nyt.

Viikkoa vaille viisi kuukautta.