Syöttötuoli ja muuta reissu tarinaa.

Syyskuussa kävimme myös moikkaamassa mummua. Se oli semmonen pikavisiitti. Illalla kymmenen aikaan olimme perille ja aamulla kymmeneltä lähdimme jatkamaan matkaa. Mutta jotain ehdimme tehdä mummunkin luona. Nimittäin syödä ja istua syöttötuolissa jossa on kuulemma syönyt myös Titiuun isoisomummo Anna-Liisa.

Matkustaminen kaksin liikkuvan ja seuraa kaipaavan vauvan kanssa ei aina ole ihan helppoa. Vaikka Titiuu muuten hyvin tyytyväinen lapsi onkin autossa ei viihdytä hereillä ollessa ilman seuraa takapenkillä. Niinpä Liakkaan mennessä jouduimme pysähtelemään hiukan normaalia enemmän. Huuto alkoi aina kun ajoa oli kestänyt minuutti ja lakkasi samantien kun sain takapenkin oven auki. Eli ei nälkä, ei väsy vaan ihan vaan seuran puute. Luulisin, että automatkat kaksin helpottuvat kunhan ollaan tarpeeksi isoja vaihtamaan seuraavaan istuin kokoon. Vielä on kuitenkin turvallisempaa mennä kaukalossa. Luulenpa, että istuimen vaihto on ajankohtaista vasta vuodenvaihteessa.

Mutta me tytöt ollaan herätty tänään jo seitsämän jälkeen ja nyt taidetaan hipsiä aamu päikkäreille.

Tuleeko sieltä ketään?

Tarkistetaan toinenkin puoli.

Tässä iltapalalla isoisomummon vanhassa tuolissa.

Ja tässä sitten aamupalalla.