Vaaroja arjessa

Nyt kun Titiuu liikkuu on tullut mietittyä kotiamme ihan uudessa valossa. Onko se turvallinen pienen ihmisen kokeilla ja opetella? Kotimme tuntuu olevan täynnä vaaroja. On pistorasioita, teräviä kulmia, johtoja, reunoja, pieniä roskia lattialla... Lista tuntuu olevan loputon. Mutta mitä niille voi tehdä? Pitäisikö minun saada talostamme täysin turvallinen Titiuulle? Miten se teen? Vuoraanko pöydänjalat ja kaappien kulmat tyynyillä pehmeiksi? Vai teenkö tyynyistä Titiuulle kokonaisen huoneen, jossa on turvallista harjoitella kaatumista? Entäs sitten ulkona. Syksylä on liukasta, kokeilisinko Titiulle koko tyyny -asua, jolla kaatuminen on pehmeää? Keinujen alle patjoja, jottei lapsi vain satuta itseään jos sattuu tipahtamaan? Tai ehkä me vaan ei mennä ulos, vaan pysytään sisällä turvallisessa tyynyhuoneessa...

Vaikka turvallisuus onkin tärkeää, niin jos nyt kuitenkin yrittäisin pitää järjen mukana, enkä ala liioittelemaan.  En voi suojella Titiuuta lopun elämää vaaroilta ja vastoin käymisiltä, joten olisi varmaan hyvä, että hän oppii suhtautumaan näihin jo pienestä asti. Aluksi ihan vaan nousemalla ylös ja yrittämällä uudestaan. Ja siinä nämä pienet ovatkin mestareita, yrittämisessä. Epäonnistumisista ei lannistuta vaan harjoittelua jatketaan niin kauan että siinä onnistutaan. Tästä me aikuisetkin voisimme ottaa oppia!

Kovan harjoittelun tulos: konttausasento

Ryömimisen vauhdissa napattua.

"Anna tänne se kamera!"