Siltähän se näyttää, että kohta meillä mennään ja lujaa. Titiuu pääsee siis jo liikkumaan. Ihan ryömimiseksi tuota kohellusta ja hyörimistä en vielä voi kutsua. Mutta liikkumista se on. Pääasiahan on, että päästään eteenpäin. Niin tai taakse tai vaikka sivulle. Kaikista näppärimmän näköistä on ns. kellonviisarinlailla liikkuminen. Ensin mennään kyljelleen, taitetaan yläkroppa ja potkastaan jalat suoraan ja näin on pyörähetty jo vähintään 1/4 ympyrää. Ihailen kyllä lapsia tästä kekseliäisyydestä ja periksi antamattomuudesta jonka he omaavat.
Hulina viikonloppu takana. Eilenkin vielä kylästeltiin ja tänäänkin olisi menoa. Mutta sitten me rauhoitutaan pariksi päiväksi kotiin ja kerätään voimia seuraavaa reissua varten. Jonne lähdetäänkin lentokoneella.
 |
| Minä haluan tuon donitsin! |
 |
| Näin otan vähän varpailla vauhtia... |
 |
| Ja tadaa! Minä sain sen. |
Hienosti liikuttu, Tiiu!
VastaaPoista