Terveisä Kittilän markkinoilta!

Titiuun ensimmäiset markkinat takana. Mitäänhän me ei ostettu, mutta tunnelman takiahan sinne mennäänkin. Ilma oli loistava ja meillä tietysti liikaa vaatetta päällä, niinkuin aina. Mutta onneksi vaatteita voi aina vähentää. Meidän mittarin mukaan, joka siis aamupäivällä on varjossa, lämmintä oli n. 12 astetta, mutta kun aurinkoon meni niin asteita taisi olla lähemmäs 30. Mutta hyvin me jaksettiin kierrellä ja raatailla muun markkinaväen kanssa, kunnes iski nälkä ja väsy. Hälinän ympäröimänä syömisestä ei tullut mitään, joten lähdettiin sitten kotiin syömään ja nukkumaan. Ja kyllähän me siellä reilu tunti ehdittiinkin hyöriä.

Ilma teki varmasti osansa, mutta muutenkin tänä vuonna tuntui, että markkinoilla oli enemmän säpinää kuin edellisinä vuosina. Kojuja oli koko alue täynnä ja esiintymislavalla tuntui koko ajan olevan joku. Mutta yhtä korkealle kuin lapsuuteni markkinamuistot eivät nämä markkinat yllä. Nimittäin Pajalan markkinoihin. Siellä kojuja oli aina niin paljon, että eksyä meinasi. Ja kun edellisestä kojusta lähti, ei enää muistanut mistä päin oli tulossa ja minne menossa. Voin olla myös väärässä, mutta onko markkinakrääsä nykyään kalliimpaa kuin ennen? Huonolaatuiset markkinalelut ja -vaatteet maksavat yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin vastaava  tuote kaupassa. Hassua, minä kun olen aina mieltänyt markkinat halvoiksi, mutta sitä ne eivät kyllä ole.

Sen verran minulla jäi jonnekkin alitajuntaan kummittelemaan se ihana voissa paistetun muikun tuoksu, että niitä on kyllä pakko käydä huomenna vielä hakemassa. Ja ehkäpä pehmis jälkkäriksi. Nams.

Markkinaväen joukosta bongasimme myös Herra Hakkaraisen.