Titiuun mukana: Humppaa pumppaa, kuningas jumppaa!

No nyt saan sen sanoa. Meidän tyttö konttaa! Ja seuraava kehitysvaihekaan ei kaukana ole, nimittäin tukea vasten seisominen. Titiuun jumpat ovat niin mahtavaa seurattavaa. Miten joku voikin jaksaa koko päivän punnertaa , nostella jalkoja ja käsiä, pyöriä miten sattuu ja minne sattuu. Paras asento johon mennään on karhukävely yhdellä jalalla ja kädellä. Tasapaino vaan meinaa välillä heittää. Erityisesti väsyneenä muksahdellaan helposti selälleen tai naamalleen. Ja siitähän sitten itku tulee ja jos vilkaistaankin siihen paikkaan jossa vahinko tapahtui alkaa itku alusta. Olenko ylireagoiva äiti jos ostan Titiuulle pehmeän konttauskypärän, joka suojaisi pientä päätä iskuilta? Itse olen ennen tälläisille lähinnä naureskellut, mutta nuo jumpat näyttävät välissä tosi hurjilta.

Parhaat jumpat on tietysti alasti, kun vaippa ei ole haittaamassa liikkeitä. Ja sitähän meillä on tehtykin. Pitääköhän minun juuri nuo matot vielä toisen kerran tälle kesälle pestä sillä muutamat pissat on niihin jumpatessa osunut.

Päivät ovat muuttuneet ihan erinlaisiksi Titiuun liikkumisen myötä. Koko ajan saa olla silmä tarkkana, että missäs se tyttö nyt menee. Ennen pystyin käyttämään koiraa ulkona Titiuun odottaessa hetken sisällä, nyt se ei enää onnistu vaan tyttö on joko otettava mukaan tai odotettava päiväunien aikaa. Vessassa käynnin aikanakin Titiuu ehtii vaikka minne. Titiuu on oppinut myös draama huudon, yhtäkkiä lattialla ollessa tyttö päästää semmosen kauhun kiljahduksen ja lopettaa samantien kun vierelle pääsen. Ihan kuin olisi aaveen nähnyt, vaikka yleensä Titiuu huudon jälkeen vaan katselee ja hymyilee päälle.

Näin minä jo melkein istun ja katson lastenohjelmia.

Titiuu 7kk.

Titiuun liikkuminen ja mahdollinen itsensä loukkaaminen on selvästi alkanut jollain tapaa stressaamaan minua. Muutama päivä sitten heräsin aamulla ja tunsin liikettä jalkopäässä. Arvasin heti, että Titiuu on ryöminyt sinne ja on tipahtamassa kohta sängyltä alas. Nousin salamana ylös sängystä ja kaappasin tytön juuri ajoissa ennen kuin ehti tipahtaa maahan. Huokaisin helpotuksesta ja katsoin syliini, koirahan se siinä...