Nukkumaan menoista on tullut meille aika vaikeita tapauksia. Välissä huudetaan pitkiäkin aikoja ennen kuin viimein luovutetaan voitto nukkumatille. Näihin on ollut vähän vaikea tottua, sillä aiemmin Titiuun nukahtamiset kävivät niin helposti. Isin apu iltaisin onkin ollut tärkeä omien hermojen kasassa pysymisen kannalta. Kun on kaksi kertaa jo päivän aikana nukuttanut punasena huutavan vauvan, joihin aikaa on mennyt molempiin se tuntinen on tosi helpottavaa illalla kun huudot onkin joku muu ottamassa vastaan. Mutta ei näitä päiviä onneksi ole ihan jokainen päivä. Ja pikkuhiljaa on alkanut jo helpottamaan. Nyt nukutaan jo lähes täysiä öitäkin, viime yönä Titiuu heräsi vasta viiden aikaan syömään ja unta oli takana silloin jo 9 tuntia! Ihanaa!
Titiuu on oppinut myös nukkumaan vaunuissa. Kivempaa taitaa kuitenkin olla vaunuissa virkeänä istuminen ja ympärille katseleminen. Ja usein ei malteta laittaa nukkumaan, vaikka väsyttäisikin ja nukahdetaan vasta kun kotiin on enää vartin matka. Ja tietysti herätään kun vaunut pysähtyvät. Usein käydäänkin silloin vielä pieni ekstra lenkki, mutta monesti meillä on ollut ruokaostokset odottamassa jääkaappiin pääsyä, joten on ollut pakko mennä suoraan kotiin.
 |
| "Lähetään jo ulos!" |
Huomaattehan Titiuun sormikkaat! Niinku isollakin tytöllä. Työläät ne on kyllä käteen saada, mutta pysyvät paremmin kuin tumput, koska eivät estä esineisiin tarttumista.
