15. heinäkuuta 2014

Tiiu ja veikka.

Viime kirjoituksesta on kulunut ihan liikaa aikaa. Yli vuosi. 2,5 vuotiaan Titiuun lisäksi meillä asustaa myös pikku-veikka, jolle ikää kertynyt pian 7 viikkoa. Ajattelin herätellä blogiani eloon päiväkirjan muodossa, sillä nyt kun olen veikan kasvua ja kehitystä seurannut on ollut mukava palata ajatuksissa myös Titiuun vauva-aikaan. Ja täältähän se kävi helposti. Enää tuo Titiuu ei oikein tule luontevasti tekstiin, joten vaihdan sen sitten ihan Tiiuksi. Sehän se meidän tyttömmekin on.

Ihan nopeasti alkuun molemmista lapsista pieni katsaus. Eli Tiiu, Tinttura, Neiti-näpsäkkä (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on nyt tarkalleen 2 ja puolivuotias tyttö joka oppii kokoajan uutta, on kiinnostunut ihan kaikesta, ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kaikin puolin hurmaava pieni "pirrenssa" niinkuin hän itse sanoo. Isi on kuulemma "mahtava kuningas" ja äiti on myöskin "pirrenssa". Tiiu puhuu siis ihan täysin, mutta osassa sanoissa kirjaimet kääntyvät väärinpäin ja sikinsokin, mutta eikös niin käy välissä meille kaikille? Sellainen touhuaja ja papupata, että juttua hänestä riittäisi vaikka kuinka.

Veikka taas on lunkisti ottava rääpäle. Tänäänkin hän on herännyt syömään ja kakkaamaan ja  kun asiat on hoidettu niin silmät ovat painuneet taas hyvin äkkiä kiinni. Mutta sellainen hän on ollut koko ajan, hyvin helppo tapaus. Alussa maha vähän vaivasi, mutta se korjaantui kun jätin muutaman ruuan syömättä. Ensimmäisen hymyn saimme häneltä n. kuukauden vanhana ja nyt hän jakelee niitä jo päivittäin. Siskonsa tapaan taitaa hänestäkin tulla oikea hymy-poika!

Tiiu jo yhtenä päivänä mietti, että koskahan tuo veikka oikein kasvaa ja alkaa minun kanssa leikkimään? Ja kokemuskesta voin jo sanoa, että siihen ei kauaa mene!

Koitan saada kuvatkin mukaan. Nyt en niitä saa, koska koneeni laturi on rikki ja olen mini-läppärin varassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti