Rytmit hukassa

Rytmit on ollu vähän hukassa viime päivinä. Vai onkohan se sittenkin kävelyn tuomaa innokkuuta, mutta Titiuu ei halua nukkua. Sänkyyn kun mennään niin se on täyttä huutoa ja niin kauan että vaihdetaan huonetta. Eilen vielä valvomista lisäsi pienet puolentunnin tirsat autossa illalla juuri ennen kuin olis ollu aika mennä nukkumaan. Kukuttiin sitte ylhäällä puolille öin. Tänään mentiinkin päivä yksillä päiväunilla ja uni tulikin jo ennen kymmentä ja ilman itkuja.

Päivä vain yksillä unilla vaan vaatii enempi tekemistä, muuten iskee kärty. Tänään hoidettiin asia kylästelemällä ystäväni luona, jolla on kaksi Titiuuta hiukan vanhempaa lasta, tyttö vajaa 3 vuotta ja poika vajaa 2 vuotta. Olemme kyläilleet tässä perheessä usein, mutta nyt ensimmäistä kertaa niin että Titiuukin osasi kävellä. Ja voi sitä ihmetystä, kun toiset lapset huomasivat, että sehän kävelee! Mitä ihmettä! Ja Titiuukin oli jotenkin enempi mukana kun oli kahdella jalalla menossa matkassa.

Ensiaskeleet otettiin siis noin kuukausi sitten, reilu yhdeksän kuukauden ikäisenä ja nyt kävellään jo täyttä päätä. Onneksi vauhti ei ole kuitenkaan hurja, eikä juosta kuin päätön kana vaan Titiuun meno on hyvin maltillista ja varovaista. Heti jos tasapaino alkaa horjua pysähtyy tyttö ja jatkaa matkaa kunnes tasapaino on taas saavutettu. Tai jos eteen tulee kynnys, pysähdytään ja kontataan hienosti yli ja taas jatketaan kävellen. Ihana tyttö!

Tässäpä vielä kuvina viime yön kukkuminen.

Ja tässä vielä näyte Titiuun kävelystä. Edelleenkään en osaa videoa kääntää, enkä kuvatessa muista kääntää kameraa joten kääntäkää taas päätä :)

Leluja

Titiuulla on hirmusesti leluja. Vähempäänkin olisi varmasti tyytyväinen. Kovin montaa lelua en ole itse uutena ostanut vaan niitä on saatu lahjaksi ja ne mitä itse olen ostanut ovat kirpputorilta hankittuja. Ehdottomat suosikit ovay dublot, rakentaminen ei tietenkään vielä onnistu, mutta kun pieniä värikkäitä kuutioita on edessä kasa viihtyy Titiuu lattialla yksikseen pitkiäkin aikoja. Ja vaikka sanoin ettei rakentaminen onnistu on Titiuu jo ymmärtänyt että yhteenhän ne palat pitäisi saada ja muutaman kerran on jopa siinä onnistunutkin.

Omia vanhoja leluja minulla ei tallessa ole kuin yksi. Tätini miehen minulle tekemä nukenkehto, jonka olen saanut joululahjaksi joko vuonna -89 tai -90 eli 1 tai 2 vuotiaana. Lisäksi huoneessa kasvamista odottaa enon vanha mopo, vaarin naapurista pelastama kolmipyörä ja ihanin kirpputori löytö ikinä, vanhat samettiset nuken vaunut. Tällaiset olisin niin halunnut myös suuremmassa koossa! Nukkea ei vielä löydy, mutta pehmolelut nukkuvat kehdossa ja vaunuissa odottamassa leikkijän kasvua.

Vaarilta saatu pyörä Rommin esittelemänä.

"Kyllä minä näihin yllän!"

Nukenkehdossa leikitään enon ala-asteella tekemällä kissalla.

Punainen mopo!

Parhaita "leluja" taitavat silti olla lehdet, roskat, kaukosäätimet ja kännykät. Eli kaikki mitä ei saisi ottaa ja syödä. Hassua miten Titiuu löytääkin juuri ne pienimmät roskat ja läikät.

Mielikuvitusta kehiin.

Lapsen kasvaessa huomaa, että mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän. Kun mikään ei oikein tahdo viihdyttää ja kaikki lastenlaulut ja lorutkin on unohtunu keksitään päästä uusia, kun ollaan kylästelemässä ja huomataan, että lelut jäi kotiin otetaan esille kauhat ja kapustat leluiksi. Esteitä vaarallisiin paikkoihin tehdään milloin mistäkin ja välissä käytetään kaikki konstit jotta pienen suun saisi ruokaillessa auki ja vielä lusikankin suuhun asti. Mutta viikonloppuna piti ihan tosissaan käyttää luovuutta. Oltiin Luostolla reissussa ja autoon ei vaunut mahtuneetkaan mukaan. Yritin laittaa Titiuuta nukkumaan sisälle päikkäreille, mutta eihän siitä mitään tullut. Ulkona tuuli ja pyrytti lunta, joten pelkkä vaunupussi ei olisi suojaksi ulos riittänyt. Käytiin isin kanssa läpi kaikki mahdolliset asiat johon Titiuun voisi ulos laittaa nukkumaan, laatikot olivat liian pieniä ja toisaalta myös liian avonaisia päältä. Pienen pähkäilyn jälkeen sen keksin. Tyhjensin laukkuni ja pehmustin pohjan ja laitoin Titiuun laukkuun nukkumaan! Ja eikun pihalle mars. Heiluttelin laukkua ulkona kahvoista, aluksi kuului pientä kikatusta, mutta uni tuli ja otti voiton alle viidessä minuutissa! Eikä tuuli ja lumi haitannut unta ollenkaan, sillä uni maistui laukussa kolmatta tuntia.

Laukussa on hyvä nukkua...

...ja sieltä herätään iloisena!

Reissuun lähtö päivänä ihmeteltiin nenäpäivän nenää.

Viikonloppu meni kaiken kaikkiaan hyvin. Käytiin siis isin vanhempien luona, ensimmäinen äidin ja toinen yö isän tykönä. Ja sunnuntainahan vietettiin isin ensimmäistä isänpäivää. Toivotankin kaikille isille ihanaa jokaista päivää!

Jalat maassa ulkona.

Eilen ulkoiltiin. Ensimmäistä kertaa niin, ettei Titiuu istunut koko aikaa vainuissa. Lumiseen pihaan otettiin siis uutta ulottuvuutta. Liikkuminen oli kyllä ihan ketterää, vaikka sitä hiukan epäilin. Heti kun laskin Titiuun maahan seisomaan tajusin, että kenkä ostoksille tässä on pika-pikaa lähdettävä. Eihän tuommosilla liukkailla tossukoilla edes pystyssä pysytä. Tänään tai huomenna mennäänkin katsomaan paikallisen kenkäkaupan tarjontaa.

Keltainen potta.

Jälleen aloitan päivittelemällä kuinka aika meneekin nopeaa. Kesä oli ja syksykin meni eli täällä pohjosessa on siis ihan täysi talvi menossa. Luntakin on jo monta kymmentä senttiä. Tämän ihanan pimeyden keskellä alkaakin kohta vuoden ihanin aika, joulu ja sen odotus. Parit jouluvalot olen jo nähnyt kävellessäni ja itsekin kovasti suunnittelen jouluverhojen ja -valojen laittamista. Tänä vuonna aiomme viettää joulua ihan vaan kotona läheisten ihmisten kanssa. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut jouluna paikassa jota olen ihan oikeasti kutsunut kodiksi. En edes muista koska olisin ollut viimeksi joulun kotona. Ihana tunne!

Titiuun kanssa olemme viettäneet jälleen ihanan kuukauden. Hampaita tuli tuossa loppukuusta lisää peräti 4 ja kaikki lähes yhteen syssyyn. "Unikoulumme" hiukan häiriintyi tuosta hampaiden tulosta. Titiuu oli jo oppinut nukahtamaan ihan itsekseen omaan sänkyyn, mutta se taito kyllä unohdettiin hampaiden tulon aikana. Yhtään kuvaa minulla ei uusista hampaista ollut, mutta laitan niitä sitten seuraavaan tekstiin. Hampaista huolimatta imetys onnistuu vieläkin loistavasti. Titiuu ei siis pure ja parempi niin, tissi-tyttö taitaisi olla pienessä pulassa jos joutuisi sen takia tissistä luopumaan.

Pottailua olemme alkaneet kokeilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Parit pissat Titiuu on onnistunut sinne lirauttamaan. Potan hankkiminen tuntui olevan suurikin operaatio. Limingassa käydessäni kävin Prismassa sitä katsomassa, mutta harmaa väri, joka siellä valikoimassa oli ei minua miellyttänyt. Löysin potan myös paikallisesta kaupasta, mutta se näytti jotenkin hirveän suurelta. Kirpparilla oli pariinkin otteeseen myynnissä pottia, mutta likaisesta käytetystä potasta en kyllä vitosta maksa. Olisi nyt edes pesty ensin! Lopulta löysin ihan tavallisen keltaisen potan päiväkodin kirppikseltä puoli-ilmaiseksi ja se sitten lähtikin mukaan. Aluksi Titiuu ei pitänyt potasta ollenkaan. Itku pääsi kun siihen laitettiin istumaan. Sitten saattoi olla päivä, jolloin potta tuntui jopa olevan paras lelu, sitä raahattiin mukana, nostettiin pöydälle ja kolisteltiin lattiaan. Nykyään Titiuu saattaa jopa puolikin tuntia viihtyä potalla istuen ja leikkien legoilla.

Ensi kertaa potalla.

Kuivaharjoittelua.

Salkkareita katsellessa.

Pian tuleekin 10 kuukautta täyteen ja olisi jälleen neuvolan aika. Odotankin hirveästi neuvolaa ja sitä että saadaan tytöstä taas ajan tasaiset mitat. Kahden kuukauden aika painoa Titiuulle on ainakin mielestäni tullut lisää ja ruokakin maistuu ihan eritavalla kuin viime neuvolan aikoihin.

me&i

Aiemmin jo mainitsinkin uudesta työ-harrastuksestani. Olen siis aloittanut nyt syksyllä me&i myyjänä voisi sanoa, että tunturilapin alueella. Innostuin näistä vaatteista alkuvuodesta kun Titiuu syntyi. Ne on niin ihanan värikkäitä ja lapsekkaita. Aluksi yritin emännöidä kutsuja, mutta kun myyjä tuntui olevan niin tiukassa niin ajattelin, että perhana, tässä ois mulle se uusi harrastus josta olen haaveillu. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ko. merkin vaatteita voi nähdä jo blogissani Titiuun päällä useammassakin kuvassa. Ja niitä löytyy kaapeista vielä lisää, voisi sanoa että hurahtanut olen niihin ihan täysin! I love me&i!