22. lokakuuta 2012

Meritähtenä ulkona.

Päikkäreiltä vajaan kymmenen asteen pakkasesta heräsi pieni meritähti. Vaatetta oli siis niin paljon, ettei Titiuun kädet ja jalat juuri liikkuneet. Aluksi minulla oli suuria hankaluuksia päättää miten paljon/vähän vaatetta Titiuu ulos tarvii, joskus hän jopa ehti nukahtaa sohvalle sillä aikaa kun minä tein vaate valintoja. Nyttemmin olen oppinut, että meidän tyttö ei ole mikään "kuuma-kalle", vaan vaatetta voi olla lähes miten paljon vaan, eikä ikinä silti herätä hikisenä. Sen sijaan jos on ollut liian vähän päällä ulkona, herätään kiukkuisena ja korvia hieroen. Äitiinsä tullut vilu-kissa!


"Äiti, en voi liikkua!" 
Jalat nousee kun kovasti yrittää.

Titiuulle mahtuu vielä äitiyspakkauksessa tullut toppapuku, mutta ei se kyllä koko talvea mene. Loppu talvesta joudutaan siis puvun ostoon. Pitääkin pitää kirppareilla silmät auki, jos sieltä löytyisi sopiva. Uutta pukua en kuukauden-parin käytölle kyllä ala ostamaan. Ja uudet töppöset tarvittais myös, vaiko ehkä sittenkin jo kengät? Kyllähän seisoessa tarvitaan kengät eikä mitään töppösiä. Ja sitähän Titiuu jo tekee ja kohta varmaan jo kävellään.

1. lokakuuta 2012

Isi 30.

Aika kuluu nopeaa. Tosi nopeaa, Titiuukin on jo pian 9kk. Vastahan se syntyi? Mutta vanhetaan me muutkin tässä samassa tohinassa, vaikka meissähän se ei missään näy (eihän?). Mutta meidän isillä oli siis viikolla ensimmäiset synttärit isinä. Vuosia tuli täyteen, ei enemmän eikä vähemmän kuin 30. Isistä se ei kuulemma tuntunut miltään, mutta minä sain siitä ehkä itselleni aikaiseksi pienen etiäisen kolmenkympin kriisistä. Siis sehän on jo kohti neljääkymmentä menossa! Hui :)

Lahjaksi oltiin ostettu isille moccamaster, olihan sitä jupinaa huonosta keittimestä kuunneltu jo tarpeeksi. Menee ehkä hetki tottua tuohon suureen kapistukseen pöydällä. Lisäksi Titiuu oli valinnut isille (yhdessä äidin kanssa) kirjan nimeltä Eläin pieruja - tutkijan opas, minulta lahjaksi tuli uusi lompakko ja Rommi-koiralta kirjanmerkki.

Me Titiuun kanssa valmistauduttiin juhlapäivään jo aamusta lähtemällä kauppaan ostaan kakku tarvikkeita. Susihan siitä kakusta tuli, mutta kyllä se silti syötiin. Kahden aikaan oltiin jo juhlatamineissa odottamassa, että isi kolmelta saapuisi töistä kotiin, mutta uni ehti kuitenkin tulla ennen isiä.

Ja jälleen kerran unohdin ottaa kuvia, vaikka Titiuukin niin hienoissa tamineissa oli. Tällaiset unohdukset harmittaa aina jälkeen päin.

Tässä odotetaan isiä kotiin paketin kanssa.