25. syyskuuta 2012

Kävimme alkukuusta myös Oulussa

Kerroin aiemmin Liakan reissustamme. Sieltä siis jatkoimme matkaa Ouluun mummia, enoa ja tätiä katsomaan. Tai Ouluun menimme koska minulla oli siellä tapaaminen uuden harrastus-työni merkeissä. Minulla oli ostoslistalla yksi tavara. Halusin Titiuulle soivan lelun, koska edellinen meni rikki. Ja sen me löysimme kirpputorilta ja tietysti matkaan tarttui muutakin.

Lelu, josta kuulu ääniä löydettiin kirppikseltä.

Kirppikseltä löytyi myös pieni pussillinen ihania sorminukkeja.
Tässä Titiuun kädessä kuolainen Tukaani.

Myös numero matto on ostos kirppikseltä.



Oulussa kävimme syömässä minulle aivan uudenlaisessa ravintolassa. Nimittäin Pannukakku talossa. Siis sieltä sai nimensä mukaan pannukakkuja. Suolaisia ja makeita. Ja ai että ne olikin hyviä. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että pannari savuporolla ja aurajuustolla voikin olla niiiiiiiin hyvää. Nams.

Tutilla on hauska leikkiä, mutta en mie sitä muuten käytä :)

24. syyskuuta 2012

Meidän päivä.

Huomasin kun selailin vanhoja blogitekstejä, että olen kirjoittanut tänne aina kun jotain erikoista sattuu tai tapahtuu. Tänään ollaan vietetty ihan tavallinen päivä ja kerronkin teille siitä.

Meidän päivät alkaa yleensä kahdeksan jälkeen kun noustaan viimein sängystä ylös. Niin tehtiin myös tänään. Sitä ennen Titiuu oli kyllä jo tovin touhunnut sängyssä ja yrittänyt saada minua ylös. Mutta minä kun niin rakastan nukkumista niin sinnittelen aina viimeiseen asti. Aamiaiseksi syötiin luumuja, naksuja ja pensasmustikoita muita aamiais vaihtoehtoja ovat mm. leipä, riisikakut ja hedelmät. Joskus saatetaan myös syödä hedelmäsosetta ihan purkistakin. Hereillä oltiin siihen kymmeneen asti ja sitten mentiinkin yhdessä aamu-unille. Äitin kainalossa ei tänään oikein nukuttanut ja herättiinkin jo tunnin unien jälkeen.

Sitten on vuorossa touhuaminen, leikitään ja hiukan järjestellään paikkoja jos ehditään. Tänään pestiin samat tiskit kolmeen kertaan kun pesuaineluukku ei ollut auennut... Lounaaksi tehtiin Titiuulle pyttipannua, jossa oli perunaa, porkkanaa ja kanaa ja itselle tein lämpimiä kana-omena-sinihomejuustoleipiä. Omenat oli muuten äitini omenapuista kerättyjä.

Yhden jälkeen alkoi tyttö jälleen hieroa silmiä. Ulkona oli jo sen verran kylmä, että laitoin fleece osan kuorihaalariin kiinni ja lähdettiin ulos. Ulkona uni maistuukin Titiuulle hyvin. Tunnin lenkin jälkeen nukuttiin pihalla vielä toinen tunti ja sillä aikaa ehdin taas hiukan haravoimaan pihaa. Ja sitten tulikin jo isi kotiin.

Loppu päivä touhuttiin ja höpöteltiin. Titiuu rakastaa kun menen lattialle makamaan ja annan hänen kiikkua päälläni. Nauru vaan raikaa. Päivälliseksi tein minulle ja isille kermaista salami-pastaa ja Titiuu söi lounaalta jäänyttä pyttipannua. Iltapalaa syötiin salkkareita katsellen. Iltapalaksi Titiuu syö puuroa ja hedelmäsosetta, usein luumua, koska maha on ollut välissä kovana ja luumu pehmentää sen. Kahdeksalta käytiin vielä mutka varaston päässä kävellen ja sitten lähdettiinkin yö unille puoli yhdeksän aikaan.

Minä olen vähän hätäinen nukuttaja, yritän hypätä sängystä heti pois kun Titiuu ummistaa silmät ja siitähän seuraa sitten huuto ja nukahtaminen alkaa jälleen alusta. Isillä on tässä asiassa enemmän malttia ja iltatissin jälkeen tuliki isi Titiuun kanssa makkariin ja isin viereenhän olikin hyvä nukahtaa.

Yö heräämisistä en ole ihan varma ja mikä sitten lasketaan yöksi ja mikä aamuksi? Mie ajattelen niin, että kaikki heräämiset ennen varsinaista aamuheräämistä on yöheräämisiä. Ja niitä on, jos mikään ei ole ollut unta niin ehkä n.3 yössä. Ensimmäinen yleensä puolenyön ja kolmen välillä ja loput kaksi sitten jo melkein aamulla eli viiden ja seitsämän välillä. Näistä yösyötöistä pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon, iltapuuro annoskin on jo niin suuri, että sen voimilla kyllä jaksettaisiin aamuun asti. Vaan kun on paljon helpompaa ottaa tyttö viereen, tissi suuhun ja jatkaa unia... Niin, Titiuu on edelleen rintamaidolla ja sitä syödään vielä päivisinkin ahkerasti.

Pyttipannun syönti on tarkkaa puuhaa.

"Söin jo kaikki!" Paljonhan Rommi sai tällä kertaa...

Näin söpö olen päiväunilla.
Minusta on aivan ihana tuo harmaan,vihreän ja pinkin yhdistelmä
Titiuun ulkovaatteissa.

Tuo valkoinen lakki laitettiin eilen ensimmäistä kertaa päähän. Se tuli äitiyspakkauksen mukana. Viime talvena se oli vielä ihan liian suuri ja ajattelin sen nytkin olevan. Mutta kun hain sen ja katsoin sitä niin nyt se näytti niin pieneltä. Epäilin että mahtuuko se enää Titiuulle ollenkaan. Sama kävi muillekkin vaatteille kun niitä hypistelin, mietin miten joku on voinut näihin joskus mahtua ja silloin ne näyttivät vastasyntyneen päällä niin suurilta.


22. syyskuuta 2012

Syöttötuoli ja muuta reissu tarinaa.

Syyskuussa kävimme myös moikkaamassa mummua. Se oli semmonen pikavisiitti. Illalla kymmenen aikaan olimme perille ja aamulla kymmeneltä lähdimme jatkamaan matkaa. Mutta jotain ehdimme tehdä mummunkin luona. Nimittäin syödä ja istua syöttötuolissa jossa on kuulemma syönyt myös Titiuun isoisomummo Anna-Liisa.

Matkustaminen kaksin liikkuvan ja seuraa kaipaavan vauvan kanssa ei aina ole ihan helppoa. Vaikka Titiuu muuten hyvin tyytyväinen lapsi onkin autossa ei viihdytä hereillä ollessa ilman seuraa takapenkillä. Niinpä Liakkaan mennessä jouduimme pysähtelemään hiukan normaalia enemmän. Huuto alkoi aina kun ajoa oli kestänyt minuutti ja lakkasi samantien kun sain takapenkin oven auki. Eli ei nälkä, ei väsy vaan ihan vaan seuran puute. Luulisin, että automatkat kaksin helpottuvat kunhan ollaan tarpeeksi isoja vaihtamaan seuraavaan istuin kokoon. Vielä on kuitenkin turvallisempaa mennä kaukalossa. Luulenpa, että istuimen vaihto on ajankohtaista vasta vuodenvaihteessa.

Mutta me tytöt ollaan herätty tänään jo seitsämän jälkeen ja nyt taidetaan hipsiä aamu päikkäreille.



Tuleeko sieltä ketään?

Tarkistetaan toinenkin puoli.

Tässä iltapalalla isoisomummon vanhassa tuolissa.

Ja tässä sitten aamupalalla.

Täällä taas!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta sitä me ei olla kyllä kotona eletty. Joko aika tuntuu olevan loppu tai sitten kun sitä olisi aivot eivät toimi.

Mutta tässä lähes kuukauden aikana on kyllä ehtinyt tapahtua monen monta kehitystä sekä muutama reissukin ollaan tehty. Liikaa asiaa en halua kuitenkaan tähän yhteen tekstiin tunkea, joten kerron vähän sitä sun tätä ja erittelen isommat kehitykset ja reissut omiksi jutuikseen. Niin ja mie olen alottanut ihan oman harrastus-työn, mutta siitäkin voisin kertoa myöhemmin ihan oman tarinan. Mutta sitä kautta olen saanut hieman omaa-aikaa ja viikottaisen irtioton normaalista arjesta. Mikä on kyllä tehny tosi hyvää, olo on kun olisi uudesti syntynyt kun on saanut antaa hetken itselleen. Ja kotiin on ollut ihana tulla kun Titiuu on nauraen kontannut vastaan ja kiikkunut syliin. Eilen illalla tai oikeastaan yötähän se jo oli kun kello oli yli puolenyön Titiuu heräsi yösyötölle. Olin jo itse menossa makkariin, mutta mieheni ehtikin ensin, jäin olohuoneeseen ja odotin mitä tapahtuu. Meni n. vartti ja mieheni tuli pois makkarista, Titiuu nukkui. Että kukahan tässä on sitten riippuvainen ja kenestä? Minä kun en ole "voinut" mihinkään lähteä kun olen ajatellut ettei Titiuu muka pärjäisi ilman minua ja tissiä.

On tuon pienen elämän kehityksen seuraaminen hurjaa katseltavaa. Uusia asioita opitaan niin ettei laskuissa enää edes pysy perässä. Tärkein opittu asia viime viikkojen aikana on ehdottomasti ollut tasapainon kehittyminen. Enää ei tarvitse koko ajan seistä Titiuun takana ottamassa kiinni vaan neiti pysyy jo ihan näppärästi pystyssä. Ja yhtä tärkeää on kyllä myös alastulon oppiminen. Joskus vielä toki sattuu muksahduksia, mutta usein niistä vain säikähdetään ja noustaan takaisin ylös. Ei siis mennä enää takaraivo edellä lattialle. Ja nyt parin viime päivän aika Titiuu on hetkittäin seissyt jopa ilman tukea, ensiaskeleet ei siis varmaan ole ihan hirveän kaukana enää.

Titiuu etenee paitsi konttaamalla myös tukeavasten kävellen, esimerkiksi sohvanreunaa pitkin. Taaperokärryn hankkimista mietin, mutta tulin siihen tulokseen, että meidän koti on sille liian ahdas. Eikä meillä mikään hoppu ole tuota kävelyä opettelemaan. Parempikin varmaan, että antaa jokaisen kehitysvaiheen tulla omalla ajallaan hoputtamatta.

Näin minä hienosti hymyilen.

Laulettaisko äiti?

Alemman kuvan taustalla näkyy Titiuun huone, jossa olisikin operaatiota kerrakseen. Tällä hetkellä se ajaa pieneksi menneiden vaatteiden huoneen virkaa, mutta kyllä se täytyisi järjestellä. Leluja on alkanut kertyä sitä tahtia, että niitä on kohta koko olohuone täynnä. Mutta mitä tehdä nuille pieneksi käynneille vaatteille? Eihän ne mihinkän mahdu, mutten haluaisi niitä poiskaan laittaa.


5. syyskuuta 2012

Pieni Titiuu

Kahden kuukauden tauon jälkeen oli eilen jälleen Titiuulla aika neuvolaan. Titiuun taitoja kehuttiin, pään ja pituuden kasvu olivat jatkaneet ihan samalla käyrällä kuin aiemminkin, mutta paino ei ollut noussut ihan samalla käyrällä. Painoa vajaan kahden kuukauden aikana oli tullut lisää vain 80g. Titiuu liikkuu tosi paljon, joten se taitaa nyt hiukan hidastaa painon nousua. Saimme kuitenkin ohjeen lisätä ruokalusikalisen öljyä tai margariinia ruokaan päivässä.

Titiuu liikkuu kyllä ihan hirveästi päivän aikana. Liikkuminen ja kiikkuminen aloitetaan heti herättyä ja nukkumaankin laitetaan samalla potkien. Kaatumiset ja horjahtelut ovat selvästi vähentyneet. Enää ei siis tarvitse ihan koko ajan seistä takana, mutta valmiina nappaamaan kiinni täytyy vielä olla. Yhtenä päivänä Titiuu sanoi ihan selvästi "äiti", isikin sen kuuli. Mutta taisipa tämä pieni sana olla ihan vahinko.

Titiuun ruokailuun on tullut suuri edistysaskel. Nyt hän selvästi jo ymmärtää, että ruuallakin lähtee nälkä ja popsii sitä suuhunsa ihan eri meiningillä kuin ennen. Toissailtana meni puuron kanssa lähes purkillinen hedelmäsosetta entisen parin teelusikallisen sijaan. Me ollaan myäs hiukan laajennettu Titiuun syömiä ruokia, eli tehdään ihan oikeita ruokia (ilman suolaa) pelkkien höyrytettyjen kasvisten ja lihan sijaan. Maisteltu on mm. hernekeitto ja linssikeitto. Kikherneet laitoin juuri likoamaan ja niistä tehdään huomenna porkkanan kanssa pihvejä. Näin ollaan voitu syödä Titiuun kanssa samaa ruokaa, toki minun annoksessani on hiukan enemmän mausteita ja sitä suolaa. Mutta tämän päivän ruoka on vielä hiukan arvoitus, joten täytyy mennä sitä suunnittelemaan ennen kuin tyttö herää päiväuniltaan.

"Mitä sie nyt siihen tulet kuvaamaan
ku mie yritän syyä."

"Hmmm, mitähän maistaisin
seuraavaksi?"

"Nyt minä syön, että kasvan ISOKSI!"